Viljakäärme

Viljakäärmeen hoito-ohje
Amela 50% poss. het. caramel värinen viljakäärmeen koiraspoikanen
Viljakäärmeet (Pantherophis guttatus ent. Elaphe guttata,) eli lempinimeltään viljikset ovat yleisimpiä lemmikkinä pidettäviä kuristajakäärmeitä pienen kokonsa, helppohoitoisuutensa ja moninaisten värimuotojensa ansiosta. Nämä käärmeet sopivat aloittelijallekin, koska ne eivät ole myrkyllisiä ja ovat yleensä leppoisia käsitellä. Toki luonne-eroja löytyy ja osa saattaa olla hyvinkin kipakkoja ja herkästi näpeille käyviä. Viljis on hämäräaktiivinen laji ja sen luikertelua on mukava seurata iltaisin. Joskus ne myös saattavat päivisinkin lieroilla terraariossa ympäriinsä.

Viljakäärme on kotoisin Yhdysvaltojen kaakkoisosista jossa ne elävät hiekkaisissa mäntymetsissä sekä ruoho- ja pensasmailla. Viljakäärme kasvaa n. 150-180cm pituiseksi ja painaa aikuisena 700-1000g. Nämä käärmeet elävät hyvällä hoidolla 15-20 vuotta.


Terraario
Akvaariomallinen terraario, missä vanerista tehty katto.
Pohjalla mörttiröpöä, piilona wetboxeja, kanto ja muovikasvi.
Sopivan kokoinen terraario yhdelle aikuiselle viljakäärmeelle on 70x50x60cm kuitenkin niin, että pisin sivu on vähintään puolet käärmeen pituudesta (eli jos 100cm pituinen liero, niin terran pisimmän sivun pituus oltava vähintään 50cm). Käärmeellä ei ole mitään fyysistä tarvetta suoristautua kokonaan, joten terraarion ei tarvitse olla käärmeen pituinen. Mutta aina mitä isompi terra sen parempi, käärme käyttää kyllä koko terraarion hyväkseen niin pituus kuin korkeussuunnassakin. Poikaselle riittää 10-30l faunaboksi tai rei'itetty muovilaatikko, kunhan pisin sivu on yli puolet poikasen pituudesta. Pienessä terraariossa poikanen tuntee olonsa turvallisemmaksi eikä stressaa niin paljoa kuin isossa terrassa.

Olosuhteet
Viljakäärme ei välttämättä tarvitse UV-valaistusta, mutta kasvavalle poikaselle siitä ei ainakaan haittaa ole, koska poikanen käyttää paljon kalsiumia kasvuunsa. Jos terrassa on eläviä kasveja, on UV-valaistus tarpeen. Viljis tarvitsee lämmittelypaikan, joka järjestetään joko lämpölampulla ja/tai -matolla/kaapelilla. Lämpölampuksi sopii normi hehkulamppu (40 tai 60W) tai sitten eläinkaupasta ostettu lämpöspotti. Lämpömatto/kaapeli laitetaan terraarion alle terran lämpimään päähän ja se saa peittää korkeintaan 1/3 terraarion pohjapinta-alasta.  Lämmittelypaikan lämpötila pitää olla n. 35°C ja terraarion yleislämpötilaksi riittää normaali huoneenlämpö (n. 20°C). Valot ovat päällä 12h ja poissa 12h.

Viljakäärmeiden terraariota voi kevyesti sumutella, jos on kovin kuiva, ja niille laitetaan myös wetboxi. Wetboxin voi tehdä esim. karkki- tai jäätelölaatikosta, jonka kanteen tai sivuun tehdään käärmeen mentävä reikä ja laatikon sisälle laitetaan kosteaa lannoittamatonta turvetta. Wetboxin turve on sopivan kosteaa, kun siitä ei puristaessa tipu vettä. Ilmankosteus terraariossa pitäisi olla n. 35%. Liian kosteassa viljakäärme sairastuu herkästi ihosairauksiin.

Pohjamateriaali
Terraarion pohjamateriaaliksi käy parhaiten puuhake (esim. MörttiRöpö), kuorikate tai lannoittamaton turve. Pohjamateriaali ei saa olla havupuuta eikä hiekkaa! Poikasille paras pohjamateriaali on talouspaperi, koska se imee hyvin ulosteet ja virtsan itseensä ja se on helppo vaihtaa uuteen tarvittaessa.

Sisustus
Viljiksien terraan laitetaan sopivia piilo- ja kiipeilypaikkoja, kuten kantoja, kiviä, oksia, koreja, ruukkuja tai esim. eläinkaupasta saatavia luolia, köynnöksiä ja muita somisteita. Terraarion voi sisustaa muovikasveilla ja esim. kovalehtisillä ja kestävillä oikeilla kasveilla. Myös vesikuppi kuuluu sisustukseen ja käärmeen tulisi mahtua sinne kokonaan. Vain mielikuvitus on rajana terraariota sisustettaessa!


Ruokinta
Viljakäärmeen poikanen syö pinkkiä
Viljakäärmeen ruokavalioon luonnossa kuuluvat jyrsijät, linnut, liskot, sammakot ja jopa linnun munat. Kotioloissa sopivaa ruokaa ovat hiiret, gerbiilit, hamsterit, rotanpoikaset ja tiput. Ruokaeläin on sopivan kokoinen, kun se on samankokoinen tai hieman paksumpi kuin käärmeen paksuin kohta. Käärmeen ruuat säilytetään pakastimessa ja ruokaa voi kasvattaa itse tai ostaa eläinkaupasta tai ruokaeläinkasvattajalta. Käärmeelle ei saa tarjota elävää ravintoa, vaan ruokaeläin täytyy lopettaa asiallisesti ennen käärmeelle tarjoamista. Pakastimesta otettu ruoka sulatetaan kuumassa vedessä ja kuivataan hyvin ennen käärmeelle tarjoamista. Ruokaeläimen täytyy olla kokonaan sula ennen käärmeelle tarjoamista, sisältä jäinen ruoka sairastuttaa käärmeen!

Aikuinen viljakäärme ruokitaan 10-14 päivän välein ja poikanen (alle 1v.) 4-6 päivän välein. Ruokaa annetaan sopivasti, tarkoitus ei ole lihottaa käärmettä ja tarjota sille niin paljon kuin se syö! 1-2 sopivan kokoista ruokaeläintä kerrallaan on hyvä määrä. Ruoka tarjotaan pihdeistä käärmeen nenän eteen ja sitä voi vähän heilutella ja ravistaa varoen, jotta käärme kiinnostuisi siitä enemmän.

Käärmeen painoa ja kasvua kannattaa tarkkailla ja sen avulla suunnitella oikeaa ruokintaa. Varsinkin kasvavan poikasen kohdalla tämä on hyvin tärkeää, ettei pikkuinen kasva liian nopeasti ja liho ylilihavaksi, hyvin startanneet poikaset kun tuppaavat syömään niin paljon kuin niille vain annetaan ruokaa. Silloin tällöin, esim. nahanluonnin aikaan, kannattaa ruokinta jättää väliin, mikä tuo käärmeelle hyvää vaihtelua ja estää käärmeen liikalihavoitumista. Eiväthän ne luonnossakaan aina saa saalista ja luonnossa ne liikkuvat paljon enemmän kuin terraario-oloissa.

Hyväkuntoinen käärme on lihaksikas ja se jaksaa kietoa itsensä käden tai oksan ympärille. Kylkiluut eivät tunnu ja iho on pinkeä. Löysä nahka ja voimaton/flegmaattinen olemus kertovat käärmeen olevan liian laiha ja huonossa kunnossa, jolloin sitä pitää ruokkia enemmän ja käyttää tarvittaessa eläinlääkärissä.


Hoito
Viljiksen päivittäisiin hoitotoimenpiteisiin kuuluu vedenvaihto, terransiivous ja käärmeen terveydentilan tarkkailu. Kerran viikossa kannattaa käärmeelle tehdä perusteellinen terveystarkastus ja kirjoittaa tulokset johonkin vihkoon ylös, jotta niitä voi sitten vertailla keskenään ja huomaa paremmin, jos käärmeellä ei ole kaikki hyvin. Päivittäin silmäillään käärmeen  käytöstä, eli onko se virkeä vai apaattinen, syökö se, juoko se, ulostaako ja virtsaako normaalisti. Terve käärme liikuskelee terraariossa, syö ja juo sekä ulostaa ja virtsaa normaalisti. Silmät ovat kirkkaat eivätkä rähmi ja hengitys ei vingu eikä rohise eikä nenästä valu eritteitä.

Käsittely
Nuoren viljakäärmeen käsittelyä.
Kun käärmeitä käsittelee
pienestä pitäen, ne tottuvat siihen,
eivätkä ne stressaa niin paljoa aikuisena.
Viljakäärmeet ovat yleisesti ottaen helppoja ja kilttejä käsitellä, mutta jokainen eläin on yksilönsä. Viljikselle tulee aina ilmoittaa esim. kolistelemalla terraariossa tai koskemalla käärmeen takaosaan, että sitä ollaan ottamassa käteen. Kun käärme on huomannut sinut, eikä se sihise, voit nostaa sen varoen mutta varmoin ja tukevin ottein  pois terraariosta. Käärmeet tykkäävät kietoutua käsien ja kaiken muunkin mahdollisen ympärille, jolloin ne tuntevat olonsa turvallisemmaksi. Jos käärmettä roikottaa vain yhdestä kohdasta, se tuntuu käärmeestä epämiellyttävältä ja se stressaa sitä, koska se luulee putoavansa ja alkaa yleensä rimpuilla. Käärmettä tulee tukea sen koko ruumiin pituudelta, ja se onnistuu helpoiten, jos istuu jossain ja laittaa käärmeen syliin tai sitten kietoo sen kädenympärille. Poikaset ovat todella vikkeliä ja nopeita liikkeissään, joten niitä tulee käsitellä varoen mutta varmoin ottein. Kun niitä käsittelee säännöllisesti, ne oppivat luottamaan ihmiseen ja rauhoittuvat nopeasti, eivätkä vanhemmiten stressaa käsittelyä niin paljon kuin käsittelemättömät yksilöt. Käärmeet ovat kuitenkin pääasiassa katselueläimiä, joten turhaa käsittelyä tulee välttää.



Nahanluonti
Nuori viljakäärmekoiras luo
nahkansa ruokintaboksissa. Apuna
käärme käytti ruokintapihtejä.
Viljikset luovat nahkansa 1-2kk välein, jolloin ne muuttuvat ensin kauttaaltaan harmaiksi, sitten kirkastuvat ja sen jälkeen luovat nahkansa kokonaisena pötkönä. Nahka tulee aina tarkistaa nahanluonnin jälkeen, että se on kokonainen. Erityisesti silmät ja hännänpää nahasta tulee tarkistaa, että ne on luotu. Jos nahassa on silmien kohdalla tyhjät kolot tai hännäpäätä ei nahassa ole tai siinä on muuten reikiä, on niihin kohtiin käärmeeseen jäänyt nahkaa, joka tulee hautoa irti. Käärmettä haudotaan lämpimän märän pyyhkeen sisällä tai se laitetaan lämpimän märän pyyhkeen kanssa esim. karkkilaatikkoon puoleksi tunniksi. Sitten nahat hierotaan varovaisesti irti sormilla. Nahkoja ei saa vetää irti väkisin, jotteivat uudet suomut rikkoonnu.


Talvilepo
Viljakäärme tulee talvella laittaa muutamaksi kuukaudeksi talvilevolle. Talvilepo hidastaa käärmeen kasvua ja pidentää sen elinikää ja parantaa terveyttä. Paras tapa olisi laittaa käärme kylmäkaappiin, jossa on 10-18°C lämmintä. Tällaisessa kylmähorroksessa voidaan käärmettä pitää 2-4kk. Toinen vaihtoehto on puolittainen talvilepo alhaisessa huoneenlämmössä (18-20°C), mutta sillon käärme ei voi olla levolla kuin korkeintaan 2kk. Ennen talvilepoa/horrosta terraarion valaistusta ja lämmitysaikaa lyhennetään pikkuhiljaa ja käärmettä paastotetaan 2-3vko. Sen jälkeen käärme siirretään omassa rei'itetyssä muovilaatikossa kylmäkaappiin/viileään tilaan. Muista pitää käärmeellä aina raikasta vettä saatavilla! Levon jälkeen käärme nostetaan laatikkoineen huoneenlämpöön ja lämmettyään siirretään takaisin terraarioon, jonka valaistusta ja lämmitystä lisätään pikkuhiljaa, kunnes päästään takaisin normaaliin vuorokausirytmiin.


Sairaudet
Lihavuus
Terve käärme on lihaksikas ja kiinteän tuntuinen. Liian pehmeä ja löllyvä olemus kertoo liikalihavuudesta. Myös kloaakin ympärille voi tulla pullistuma, joka on ns. jenkkakahva, eli kertoo käärmeen olevan lihava. Lihavuus ei ole hyväksi käärmeelle, joten lihavan käärmeen ruokinta kertoja tulee harventaa ja ruuan määrää vähentää.

Puutostilat
Jos käärme ei saa riittävästi kalkkia tai vitamiinia, siitä seuraa usein muita vakavempia sairauksia ja ongelmia. Näitä ovat esimerkiksi MBD, heikkenevä yleiskunto ja nahanluontiongelmat. Pidä siis aina huoli, että ruokaeläimet ovat laadukkaita ja ravintoarvoiltaan hyvää ruokaa käärmeelle.

MBD (Metabolic Bone Disease)
MBD on D-vitamiinin ja kalkin puutoksesta johtuva luukato. Erityisesti kasvava poikanen tarvitsee paljon kalsiumia ja D-vitamiinia. MBD ilmenee poikasilla ja nuorilla käärmeillä kehon väärään asentoon kasvamisella ja pahimmassa tapauksessa selkä on mutkalla eikä liikkuminen onnistu kunnolla. Aikuisilla MBD alkaa ilmetä aluksi usein heikkoutena, eli käärmeen keho on voimaton eikä kykene kuristamaan ruokaa. Alkuvaiheessa MBD:n saa hoidettua usein kotikonstein lisäämällä kalsiumia ja vitamiinia ruokaan. Vitamiinin ja kalsiumin voi ruiskuttaa ruokaeläimen sisään, jolloin käärme saa ne syödessään eläimen. Jos MBD on päässyt pitkälle, eläinlääkärihoito on tarpeen.

Sisäloiset
Joskus varsinkin ulkomailta tuoduilla käärmeillä on sisäloisia. Yleiskunnoltaan terveet käärmeet voivat kestää pienen määrän loisia ilman oireita, mutta esimerkiksi loisten runsas lisääntyminen ja käärmeen stressi tuovat oireet esiin. Oireita voivat olla ruokahaluttomuus ja nopea laihtuminen, laihtuminen syömisestä huolimatta, nahanluontiongelmat ja joskus jopa selvä apaattisuus tai ripuli. Jos epäilee käärmeellä loisia, voi lähettää ulostenäytteen sellaiselle eläinlääkärille, jotka näitä tutkivat. Kun loistartunta varmistuu, loisista pääsee suhteellisen helposti eroon matokuurilla. Yleensä tähän käytetään Axilur -nimistä valmistetta, jota saa apteekista. Ohjeet ja annostuksen saa esimerkiksi matelijalääkäri Johanna Rauliolta.

Suolitukos
Suolitukos johtuu usein pohjamateriaalin nielemisestä. Huonosti sulava ruoka ja liian alhaiset lämpötilat voivat myös johtaa suolitukokseen. Suolitukos johtaa hoitamattomana kuolemaan, joten kannattaa ehkäistä sen mahdollisuus pitämällä pohjalla suuhun menemätöntä materiaalia ja varmistaa lämmityksen olevan riittävä (lämmittelypaikalla n. 35-40°C).
Suolitukos ilmenee usein ruokahaluttomuutena ja ummetuksena. Vatsa saattaa olla turvoksissa ja tuntua kovalta tai pinkeältä. Jos käärmeen ruokahalu säilyy aluksi, tukos yleensä vain kasvaa ja turvotus lisääntyy.
Suolitukosta voi yrittää hoitaa antamalla muutamana päivänä 1-2 tippaa parafiiniöljyä käärmeelle. Parafiiniöljyä saa apteekista. Parafiiniöljy kannattaa antaa käärmeelle pienellä ruiskulla. Jos hoito ei tuota tulosta n. viikossa, ota yhteyttä matelijoita hoitavaan eläinlääkäriin.

Syömättömyys
Syömättömyys on varsin yleinen ongelma, mutta osoittautuu usein harmittomaksi paastoksi. Hiekkaboille on normaalia paastota lyhyitä aikoja silloin tällöin ja lisääntymiskauden alussa paastoaminen voi venyä parin kuukauden pituiseksikin. Syömättömyys voi johtua kuitenkin myös esimerkiksi loisista, suun/nielun tulehduksesta tai suolitukoksesta. Syömättömyyden lisäksi sairaustapauksissa on kuitenkin yleensä havaittavissa jossain vaiheessa muitakin oireita, kuten laihtuminen, nahanluontiongelmat ja apaattisuus. Jos käärmeesi paastoaa yllättäen ja havaitset muita oireita tai syömättömyys jatkuu yli kuukauden, etkä luule sen johtuvan lisääntymispaastosta, kysy neuvoa kokeneilta harrastajilta tai oireiden ollessa hälyttäviä, suoraan eläinlääkäriltä.

Muut sairaudet
Muita, joskin hiukan harvinaisempia sairauksia käärmeillä ovat esimerkiksi silmien, suun/nielun ja hengitysteiden tulehdukset. Jos silmät rähmivät, hengitys vinkuu kuuluvasti tai suu on arka ja punoittaa, eikä ruoka maistu, syynä voi olla tulehdus. Jos epäilet jotakin näistä, ota yhteyttä kokeneeseen harrastajaan tai jos oireet ovat selvät ja hälyttävät, ota yhteys suoraan eläinlääkäriin.

Haavat ja palovammat
Joskus käärme voi saada lämpölaitteista palovammoja tai terraarion sisustuksesta haavoja. Palovammoja ja haavoja hoidetaan puhdistamalla ne esimerkiksi septidinellä/betadinella tai vastaavalla miedolla desinfiointiaineella ja sen jälkeen vammaan voi laittaa vaikkapa vetramil-voidetta. Kannattaa siirtää käärme parantumisen ajaksi puhtaaseen terraarioon, jossa ei ole mitään mikä voisi mennä haavaan kuten turvetta wetboxissa. Pienet palovammat paranevat kuitenkin usein itsestään, isommat voivat vaatia hoitoa. Haavat kannattaa aina hoitaa. Jos haavat ja palovammat ovat isoja ja osoittavat merkkejä tulehtumisesta, ota heti yhteys eläinlääkäriin.


Lähteet ja hyödylliset linkit
- Omat kokemukset
Matelijat.info
Herppi.net matelijafoorumi
Marikan herppisivut, viljakäärmeen hoito-ohje