Vaippakilpikonna

Vaippakilpikonnan hoito-ohje
Nuori reevesinkilpikonna koiras
Vaippakilpikonna (Mauremys reevesii ent. Chinemys reevesii), eli reevesin kilpikonna, on suosiotaan kokoajan kasvattava semiakvaattinen suokilpikonna. Se ei kasva isoksi, keskimäärin 12-15cm pituiseksi (alalaji voi kasvaa jopa 30cm pituiseksi!) ja elinikää reeveseillä on keskimäärin 20-45 vuotta. Nämä kilpikonnat ovat päiväaktiivisia ja kotoisin Kiinan, Taiwanin ja Japanin alueilta.

Akvaterraario/pitopaikka
Reevesin konna elää luonnossa matalissa vesistöissä ja niitä ympäröivillä maa-alueilla. Sopivan kokoinen akvaario aikuiselle reevesille on vähintään 250l, mutta mitä isompi sen parempi, konna kyllä käyttää koko tilan hyväkseen. Jos reevesin koko ylittää 15cm, tulisi sillä olla vähintään 300l allas. Reevesit ovat suhteellisen huonoja uimareita, joten veden määrä pitää katsoa sen mukaan, miten konna osaa uida. Pientä poikasta voidaan pitää pienessä akvaariossa tai muutaman kymmenen litran muovilaatikossa ja vettä laitetaan n. 5cm tai vähemmän, jotta poikanen yltää takajaloillaan seisomalla pinnalle ja hengittäminen on siten helppoa. Yli 6cm kokoisille kilpikonnille vettä voidaan laittaa enemmän, n. 20cm, ja aikuisille vettä tulisi laittaa vähintään 40cm. Veteen kannattaa sijoittaa isoja kiviä tai muita korokkeita, joiden avulla konnien on helpompi ottaa happea pinnalta, kun ne eivät enää yltä pelkkien takajalkojen avulla pohjasta pintaan. Vettä ja maa-aluetta tulisi olla yhtä paljon. Reevesit viettävät poikasena enemmän aikaa vedessä, mutta kasvaessaan tykkäävät olla enemmän myös maalla, joten maapinta-ala on yhtä tärkeää kuin vesipinta-ala.

Olosuhteet
Reevesin kilpikonnan poikasterraario. Pohjamateriaalina hienoa
hiekkaa, josta on kivien kanssa rakennettu maa-alue. Somisteena
kultaköynnöstä ja kiviä.
Terraarioon laitetaan valaistukseksi UVB-loisteputki (10% uvb) ja mahdollisesti joku päivänvaloputki. Lämmitykseksi lämmittelypaikalle laitetaan lämpölamppu (esim. 60w hehkulamppu tai sitten eläinkaupasta ostettu lämpölamppu). Terraarion yleislämpötila tulisi olla 18-22°C ja lämmittelypaikan lämpötila 35-40°C. Valot pidetään päällä 12h ja kiinni 12h, joka on konnan normaali päivärytmi.

Reevesin konna sairastuu herkästi liian kylmässä vedessä, joten veden lämpötilan tulisi olla 25-30°C.

Jos konna ei nouse itse kuivattelemaan lämmittelypaikalle tai maa-alueelle, tulee se nostaa päivittäin pois altaasta erilliseen astiaan kuivattamaan kilpensä ½-1h ajaksi.

Pohjamateriaali
Pohjamateriaalina voi käyttää hienoa hiekkaa, jokisoraa, karkeaa soraa, isoja kiviä tai vaikkapa muovista kynnysmattoa. Hiekka ja sora tulee imuroida lapolla huolellisesti joka vedenvaihdon yhteydessä. Kynnysmaton voi ottaa akvaterraariosta pois ja pestä juoksevan veden alla. Kannattaa tarkkailla konnaa, jos se syö hienoa hiekkaa tai pientä soraa, tulee pohjamateriaali välittömästi vaihtaa isompiin kiviin tai kynnysmattoon! Syöty pohjamateriaali voi aiheuttaa suolitukoksen, johon konna voi menehtyä. Välttämätöntä pohjamateriaali ei ole, mutta se tekee akvaterraariosta kivemman ja luonnollisemman näköisen ja pohjamateriaalin kaivelu tuo konnalle virikkeitä ja akvaarion pohja ei näytä vain ulostemössöltä.

Poikasterraarion maa-alue ja
lämmittelypaikka. Somistekasvina
toimii aito kultaköynnös.
Sisustus
Reevesin akvaterraarion rajoituksena on vain mielikuvitus. Pienille poikasille terraan on helppo tehdä maa-alue hiekasta ja kivistä, mutta isommille maa-alue kannattaa rakentaa vaikkapa vanerista tai muusta kosteutta kestävästä materiaalista. Myös tosi iso kanto tai puunpala toimii hyvin maa-alueena isommillakin konnilla. Somisteeksi akvaterraan voi laittaa kiviä, kantoja, muovi- tai eläviä kasveja yms.

Sisustukseen, tai pikemminkin varustukseen, kuuluu tehokas suodatin ja sopivan kokoinen vedenlämmitin. Pieniin altaisiin riittää tehokas sisäsuodatin, mutta isompiin altaisiin kannattaa hommata ulkosuodatin, joka puhdistaa veden tehokkaammin ja pitää terraarion puhtaana pidempään.

Muniville naaraille tulee akvaterraarioon laittaa turve/hiekkalaatikko, jonne ne pääsevät munimaan. Jos munintamahdollisuutta ei ole, voi naaras kuolla munintavaikeuksiin, oli sillä seurana koiras tai ei.







Ruokinta
Ravinnon tarve
Reevesin kilpikonna on omnivori, eli sekasyöjä, jolloin sen ruokavalioon kuuluu sekä lihaa että kasviksia. Poikasena reevesit syövät paljon enemmän lihaa ja vain hyvin vähän tai ei ollenkaan kasviksia, mutta kasviksien määrä ruokavaliossa lisääntyy konnan iän myötä. Reevesin konnat ruokitaan 3-4krt/vko, pienet alle vuoden ikäiset poikaset ruokitaan 5-6krt/vko.

Pää- ja lisäruoat
Pääruoka reevesin ruokavaliossa on perkaamaton kala, kuten silakka, muikku ja kotimaiset järvikalat (esim,. särki ja ahven). Muista aina pakastaa kalat ennen tarjoamista mahdollisen loisvaaran vuoksi.

Ruokavaliota voi monipuolistaa seuraavilla aineksilla:
- Lohi ja tuore tonnikala (rasvaista, tarjoa harvoin, enintään kerran kuussa)
- Simpukat ja ravut
- Hyönteiset ja nilviäiset (esim. jauhomadot, sirkat, surviaiset, etanat, kastemadot ja kotilot yms.)
- Liha (kuten hiiren pinkki paloiteltuna, sisäelimet kuten sydän, maksaa harvoin tai ei ollenkaan)
- Kasvikset ja hedelmät (esim. kurkku, tomaatti, salaatit ja porkkanaraaste, hedelmät ja marjat harvemmin)

Tarjoilu ja lisäaineet
Konnan ruoka tulisi tarjota sellaisina paloina, että konnan on ne helppo niellä, varsinkin hieman kovemmat palaset. Pehmeämpää ruokaa voi antaa suht. isoinakin paloina, niin pääsee konna vähän repimään ruokaansa ja virikkeellistämään itseään. Ruokaan lisätään 2-3krt/vko Nutrobal-vitamiinivalmistetta ja päivittäin ruokaan tulisi lisätä hieman kalkkia (liitujauhoa tai ruokintakalkkia). Konnalle kannattaa antaa akvaterraarioon seepiansuomu, josta se voi käydä raastamassa kalkkia tarpeensa mukaan. Seepiansuomu ei kuitenkaan yksin riitä tyydyttämään konnan kalsiumtarvetta.

Kielletyt ruuat
Älä ikinä syötä reevesinkonnalle lihajalosteita (makkarraa, jauhelihaa yms.), purkkiruokaa (tonnikala yms. purkkivalmisteet), kissojen- tai koirien valmisruokia tai nappuloita eikä myöskään mitään rasvaista tai mausteista ruokaa. Maalaisjärjen käyttö on sallittua kun miettii, mitä konnalle voi antaa ja mitä ei.


Hoito
Kilpikonnnan normaaleihin hoitotoimenpiteisiin kuuluu ruokinta, terraarion puhdistus sekä eläimen terveydentilan tarkkailu. Kerran viikossa kannattaa konnalle tehdä perusteellinen terveystarkastus ja kirjoittaa tulokset johonkin vihkoon ylös, jotta niitä voi sitten vertailla keskenään ja huomaa paremmin, jos konnalla ei ole kaikki hyvin. Päivittäin silmäillään konnan käytöstä, eli onko se virkeä vai apaattinen, syökö se, juoko se, ulostaako ja vitrsaako normaalisti. Terve kilpikonna on reipas, eloisa, aktiivinen ja se tutkii uteliaana kaikkea uutta. Sen kilpi on kova ja normaalin värinen, eikä pehmeä tai mustelmilla. Se syö ja ulostaa normaalisti ja uloste on normaalia. Silmät ovat puhtaat, eikä rähmäiset ja hengitys ei saa vinkua tai kuulostaa tukkoiselta.


Käsittely
Kilpikonnaa tulee käsitellä varmoin ja tukevin ottein, jottei se pääse putoamaan ja satuttamaan itseänsä. Helpoin ja turvallisin tapa käsitellä kilpikonnaa on ottaa molemmilla käsillä kilpikonnan sivuilta kiinni niin, että muut sormet jää kilpikonnan alle ja peukalot päälle tai jos kilpikonnaa joutuu tarttumaan yhdellä kädellä sitä kannattaa nostaa ottamalla kiinni takaapäin niin, että muut sormet jäävät kilpikonnan alle ja peukalo ylimmäiseksi. Kilpikonnilla on terävät kynnet ja vahvat raajat, joten ole varovainen ettei konna pääse rimpuilemaan otteestasi irti. Käsittely tulisi pitää minimissä, koska kilpikonna, kuten moni muukaan matelija, ei ole sylilemmikki vaan enemmänkin katselueläin.

Lisää tietoa ja keskusteluja reevesin kilpikonnan hoidosta löytyy Herppi.net keskustelufoorumilta ja yleisesti googlettamalla. Linkit löytyy alhaalta :)



Sairaudet

Vilustuminen
Vesikonna voi vilistua helposti jos se altistuu vedolle tai jos sen vesi on liian kylmää. Oireita ovat rään valuminen ja hengityksen vinkuminen/rohina. Ensiapuna voi koittaa lämpöhoitoa (ks. maakilpikonnan vilustuminen), mutta jos se ei parissa päivässä auta, pitää konna viedä eläinlääkäriin. Jos hengitystietulehdusta ei hoideta, se on konnalle kohtalokas.

Hengitystietulehdus
Hengitystieinfektio tarkoittaa tulehdusta keuhkoissa ja keuhkoteissä. Aiheuttajana veto, kylmettyminen tai liian suuri kosteus. Oireita ovat hengityksen naksuminen, vinkuminen, ongelmat hengityksen kanssa(suun availu ja pää koholla hengittäminen), nenän ja silmien vuotaminen, syömättömyys ja unisuus/välinpitämättömyys. Ensiapuna eristys muista eläimistä, lämpöhoito ja välitön eläinlääkärihoito.
Joidenkin kilpikonnien hengitys vinkuu, koska niillä on joskus ollut hengitystieinfektio joka on arpeuttanut hengitysteitä niin, että sieltä kuuluu vinkuva ääni. Muista aina tarkistuttaa eläinlääkärillä, onko konnallasi akuutti hengitysstieinfektio vai tuleeko ääni vanhan infektion jäännöksistä!

Keuhkokuume
Akuutti keuhkokuume voi johtaa nopeasti kilpikonnan kuolemaan, jopa muutamassa tunnissa. Oireita ovat kaulan venyttely, suun aukominen, hengitysongelmat, sinisyys, limaneritys sieraimista ja suusta sekä joillain konnilla yliaktiivisuus(juoksee päättömänä ympäriinsä). Hoitona toimii antibioottikuuri, jos lääkäriin ehditään, ennen kuin konna menehtyy.
Kroonisessa keuhkokuumeessa oireet ovat lähes samat ja se alkaa yhtäkkiä, mutta tasoittuu sitten jatkuen joissain tapauksissa jopa vuosia. Lisäksi voi esiintyä yskää, voimattomuutta sekä kykenemättömyyttä vetäytyä kuoreensa. Kroonisen keuhkokuumeen voi hoitaa antibiooteilla, vaikka se vastaakin heikommin antibioottihoitoon.

RNS-tauti (Runny Nose Syndrome)
RNS-taudin aiheuttajaa ei tarkkaan tiedetä, mutta epäillään, että sen aiheuttaa: stressi, väärä lämpötila ja ilmankosteus, A-vitamiinin puute, eräät virukset, mykoplasmat, bakteerit, pienten vierasesineiden joutuminen sieraimiin, ahdas terraario tai liian monta konnaa samalla pienellä alueella.
Oireita ovat vuotavat sieraimet ja myös syömättömyys ja apaattisuus. Hoitona olosuhteiden korjaus, vitamiinilisän antaminen ja sierainten huuhtelu NaCi-liuoksella. Lievät tapaukset toipuvat tällä, mutta vakavammille tapauksille eläinlääkäri määrää rajun Baytril-kuurin(endrofloksasiini) ruiskeena. Jos hoito ei auta, kokeillaan lämpöhoitoa, ilman antibioottia. 
Kroonista RNS-tautia poteva kilpikonna voi silti elää hyvän elämän taudista huolimatta.

A-vitamiinin puutos
A-vitamiinin puutoksen yleisin merkki on silmien turvotus. Jos konnasi silmät selvästi turvottavat ulos päästä, tulisi se viedä eläinlääkäriin.

Silmätulehdus
Silmätulehdukset johtuvat usein huonosta hygieniasta, heikentyneestä yleiskunnosta, muista konnista/ympäristöstä saadusta infektiosta. Sen oireita ovat mm. silmien ympäristön ja luomien turvotus, silmien rähmiminen ja umpeenmuurautuminen sekä kosteuden valuminen pitkin poskia.
Ensiapuna lämpöhoito ja konnien silmien pyyhkiminen varovasti keitetyllä vedellä ja liinalla. Tämä ei paranna tulehdusta, vaan konna pitää viedä eläinlääkäriin, joka määrää antibioottia sisältävät silmätipat. Hoitamattomana silmätulehdus voi jopa sokeuttaa kilpikonnan.

Ummetus ja ripuli
Vesikilpikonnan ulosteen muutoksia on vaikea seurata, koska ulosteet yleensä ehtivät imeytyä suodattimeen. Mutta jos huomaat, että  kilpikonna ei ulosta moneen päivään, sillä voi olla ummetusta. Ummetuksen ensiapuna parafiiniöljy. Jos konna ei ala ulostaa, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin, jottei ruoka ala pakkaantua ja kuivua suolistoon.

Jos uloste on löysää, kilpikonnalla on luultavasti ripuli. Ripuli voi olla merkki jostain vakavammasta, joten kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen, mikäli konnan uloste on löysää.

Madot ja loiset
Suomen luonnosta kilpikonna ei voi saada matoja, mutta ne voivat saada tartunnan esim. toiselta konnalta ja useimmiten ulkomailta tuoduilla pienillä kilpikonnilla on matoja, jos niitä ei ole asianmukaisesti madotettu ennen Suomeen tuontia.
Jos huomaat konnan ulosteessa matoja, niin konnan voi madottaa Axilur-nimisellä matolääkkeellä. Nyrkkisääntönä toimii 50mg/kg. Kannattaa kuitenkin tarkistuttaa määrä eläinlääkärillä.

Kilpimätä
Kilpimätä on erittäin yleinen tauti vesikilpikonnilla. Sen aiheuttaa epähygieeniset, likaiset ja vääränlaiset olosuhteet, jolloin kilven kolhuihin ja halkeamiin pesiytyy herkästi sieni tai bakteeri. Oireita ovat pienet valkoiset pisteet kilvessä. Kilven uusiutuessa sen reunoilla näkyy yleensä valkoisia alueita, se on normaalia. Kilpimätää hoidetaan rapsuttamalla valkoiset kohdat pois kynnellä ja sivelemällä betadinea kilpeen. Sen jälkeen betadine huuhdellaan pois, konna kuivataan pyyhkeeseen ja valkoisten alueiden päälle laitetaan Daktarin-nimistä sienilääkettä (saa apteekista). Konna kannattaa viedä myös eläinlääkäriin, jos ei ole varma, onko sairaus kilpimätää vai mitä.  Lääkäri määrää yleensä antibioottikuurin, jos se on kilpimätää.

Kilven epämuodostumat ja pehmeneminen (Soft Shell Syndrome)
Kilpikonnalle tulee herkästi kilven epämuodostumia. Ne esiintyvät esim. pyramidikasvuna(tulee muhkurainen kilpi) tai siten, että kilven etuosa on korkeampi kuin kilven takaosa. Kilven epämuodostumat johtuvat aina ruokinnasta ja vääristä olosuhteista.
Pyramidikasvuun johtaa liian runsas ruokkiminen, yksipuolinen ruokkiminen tai vääränlainen ruokavalio (esim. viljatuotteet, kissan/koiranruoka yms.) Etu- ja takaosan korkeuserot johtuvat kalkinpuutteesta. Kalkinpuute johtuu usein vitamiini- ja hivenaine valmisteen käytön laiminlyömisestä tai UVB-valon puuttumisesta.

Kilven pehmeneminen johtuu aina D3-vitamiinin ja kalkin puutteesta. Ilman D3-vitamiinia kalkki ei imeydy. Ilman kalkkia kilpi ei pysy kovana.

Kilven epämuodostumiin ja pehmenemiseen auttaa olosuhteiden korjaaminen oikeanlaiseksi sekä ruokavalion muutos parempaan ja oikeanlaiseen ruokaan, eli ruokaa tarjotaan vähemmän ja monipuolisemmin (pyramidikasvu) tai sitten ruokaan lisätään kalkkia ja konnalle tarjotaan mahdollisuus UVB-valoon, jolloin maakilpikonnan iho voi tuottaa D3-vitamiinia, jolloin kalkin imeytyminen onnistuu. Ilman D3-vitamiinia kalkkikaan ei imeydy, jolloin epämuodostumat ovat yleisiä.

Silmätulehdus
Silmätulehdukset johtuvat usein huonosta hygieniasta, heikentyneestä yleiskunnosta, muista konnista/ympäristöstä saadusta infektiosta. Sen oireita ovat mm. silmien ympäristön ja luomien turvotus, silmien rähmiminen ja umpeenmuurautuminen sekä kosteuden valuminen pitkin poskia.
Ensiapuna lämpöhoito ja konnien silmien pyyhkiminen varovasti keitetyllä vedellä ja liinalla. Tämä ei paranna tulehdusta, vaan konna pitää viedä eläinlääkäriin, joka määrää antibioottia sisältävät silmätipat. Hoitamattomana silmätulehdus voi jopa sokeuttaa kilpikonnan.

Verenmyrkytys
Verenmyrkytyksen aiheuttaa esim. tulehtunut haava kilvessä tai ihossa sekä hengitystie- ja muut tulehdukset. Verenmyrkytyksen oireita ovat punertavat läiskät tai viirut, oksentaminen, heikkous, tajuttomuus, verenpurkaumat/verenvuodot joita esiintyy esim. iholla tai suun limakalvoilla. Useimmiten konna kuolee hyvinkin nopeasti tähän tilaan(muutamassa tunnissa tai vuorokaudessa). Konna kuitenkin voi selvitä, joten kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin, joka määrää antibioottikuurin.

Suumätä
Sairauden ennestään heikentämä, suun tai suupielten limakalvojen vaurioituminen tai väärää ruokavaliota saanut kilpikonna voi sairastua sairauteen nimeltä suumätä (nekroottinen stomatiitti).
Ensimmäiset oireet ovat syljen ja limanerityksen lisääntyminen(esiintyy kuplina hengityksessä), sekä suun väri muuttuu normaalista vaaleanpunaisesta punaiseksi tai verestävän väriseksi. Alkavaa suumätää voi hoitaa betadine-liuoksella pyörittelemättä betadineen kastettua pumpulipuikkoa konnan suussa. Toinen vaihtoehto on huuhdella konnan suu betadinella, kunnes oireet häviävät.
Seuraavaksi suuhun alkaa kertyä kellertävän valkoista jauhomaista mätää ja suu alkaa haista pahalle. Ensiapuna tähän konnan eristäminen muista eläimistä, lämpöhoidon aloitus ja yhteydenotto eläinlääkäriin. Pitkälle edennyt suumätä voi levitä alaleuan luihin. Tällöin konnalle määrätään antibioottikuuri ja lisäksi tehokas tukihoito on tarpeen. Taudin aiheuttaja tulee poistaa konnan elinympäristöstä.

Penisprolapsia
Penisprolapsia nuorella reevesinkilpikonnalla
Penisprolapsiassa kilpikonnan penis on luiskahtanut esiin kloaakista. Koiraskonnat saattavat vilautella elintään muutoinkin, mutta jos penis ei vetäydy itsestään takaisin kloaakkiin parin tunnin sisällä, on kyseessä penisprolapsia. Tila on erittäin kivulias ja konna on vietävä mahdollisimman nopeasti osaavalle eläinlääkärille hoidettavaksi. Ensiapuna penisprolapsiaan toimii sokerikylpy (puhdasta hienoa sokeria kuppiin ja konna kuppiin sokerin kanssa). Sokeri imee itseensä ylimääräistä nestettä ja laskee turvotusta, jolloin penis voidaan saada takaisin sisään. Sokeroinnin jälkeen elin tulisi pitää kosteana esim. sokeriliuoksella. Jos prolapsiaa esiintyy usein tai jos penis on ehtinyt kuivua ja kuolioitua, eläinlääkäri suorittaa elimen amputaation. Amputaation jälkeen konna pystyy elämään täysin normaalia elämää, mutta lisääntymiseen siitä ei enää ole. 




Lähteet ja hyödylliset linkit
- Omat kokemukset ja tutkielmat
Matelijat.info
Kilpikonna-sivut
Herppi.net matelijafoorumi
Kilpikonna sairastaa - konnien sairaudet ja niiden hoito
- Mauremys reevesiin hoito englanniksi
- Mauremys reevesiin hoito suomeksi