Maakilpikonna

Maakilpikonnan hoito-ohje
Kreikanmaakilpikonna naaras
Maakilpikonnat ovat hyvin suosittuja ja suhteellisen helppohoitoisia lemmikkejä, kunhan huolehtii riittävästä tilanmäärästä ja oikeasta ruokinnasta sekä elinolosuhteista, jolloin konna pysyy terveenä ja elää pitkään. Alla on yleisohjeet kaikkia maakilpikonnia koskien, mutta aina tulee tarkistaa, mitkä olot ovat oikeat juuri tietyn lajiselle konnalle! Esim. kreikankilpikonna elää paljon kosteammassa kuin nelivarvaskilpikonna ja kun taas nämä kaksi menevät horrokseen ei esim. leopardikilpikonna horrosta ollenkaan.

Terraario/pitopaikka
Vanerinen kilpikonnaterraario, jossa hiekkapohja (oikeampi
pohja olisi hiekka/turve sekoitus!)
Jos kilpikonnaa pidetään terraariossa, niin se on oltava riittävän suuri. Aikuinen maakilpikonna tarvitsee pohjapinta-alaa vähintään 2 neliömetriä (esim. 2x1m). Suuret lajit, kuten hiili- ja leopardikilpikonna  4 nelimömetriä (2x4m) Helpoin tapa on rakentaa terraario itse joko vanhasta sängynpohjasta, vaatekaapinrungosta yms. tai ostaa vesivaneria, jolloin saa terrasta juuri sen muotoisen ja kokoisen kuin haluaa. Pienen poikasen voi asuttaa akvaterraan, mutta poikasen kasvaessa on sen muutettava aina isompaan ja isompaan asuntoon. Lisää pohjapinta-alaa terraarioon saa tekemällä kilpikonnalle tasoja, joiden päälle se voi kiivetä ramppia pitkin. Tasojen reunat on korotettava, jotta konna ei pääse putoamaan niiltä.
Kilpikonnan terraario ei saa olla umpinainen vaan sen tulee olla päältä avoin riittävän ilmanvaihdon takaamiseksi ja se sijoitetaan valoisaan ja vedottomaan paikkaan.

Olosuhteet
Terraarioon laitetaan valaistukseksi UVB-loisteputki (10% uvb) ja mahdollisesti joku päivänvaloputki. Suosittelen konnille Arcadian tai Zoomedin putkia, ne tuottavat parhaiten UV-valoa verrattuna muihin loisteputkiin ja ovat turvallisia käyttää. Myös monimetallivalaisimet kasvattavat suosiotaan ja ne ovat kaikista paras vaihtoehto kilpikonnien UV-lähteeksi. Älä ikinä käytä konnilla kierreuvlamppuja, ne vaurioittavat niiden silmiä!
Lämmitykseksi laitetaan lämpölamppu (esim. 60w hehkulamppu tai sitten eläinkaupasta ostettu lämpölamppu). Terraarion yleislämpötila tulisi olla 18-22°C ja lämmittelypaikan lämpötila 35-45°C. Valot pidetään päällä 12h ja kiinni 12h, joka on konnan normaali päivärytmi.
Pohjamateriaali pidetään lajista riippuen joko kuivana tai kosteana, esim. kreikankilpikonnilla pohjamateriaali tulisi pitää kosteana ainakin puoleen väliin terraarion viileää päätyä, kun taas nelivarpaalle riittää pieni kostea kaivelualue viileässä päässä. Kreikankilpikonnia myös tulisi sumutella päivittäin, kun taas nelivarpaat pärjäävät normaalilla ilmankosteudella.

Pohjamateriaali
Paras ja luonnonmukaisin pohjamateriaali konnalle on hiekan ja lannoittamattoman turpeen sekoitus. Tämä pohjamateriaali ei myöskään ole kallis, 45l turvesäkki maksaa n. 5€ ja puhallushiekkasäkki n. 6€. Turpeesta ja hiekasta tehdään 1:1 sekoitus ja sitä laitetaan terraarion pohjalle n. 5cm kerros ja sitten kaivelualueelle niin, että konna pääsee helposti kaivautumaan pohjamateriaalin alle. Kaivelualueen turve/hiekka pidetään kosteana. Turpeen sijasta voidaan käyttää myös lannoittamatonta multaa tai hajusieppoa.

Sisustus
Kilpikonnan poikasterraario. Pohjalle olisi parempi hiekan
ja turpeen sekoitus. Sisusteena kanto, sammalta, kiviä,
vesikuppi, ruokalautanen ja muovikasvi.
Kilpikonnien terraarioon laitetaan piilo- ja kiipeilypaikkoja, kuten kantoja ja kiviä tai esim. pajunoksista tehtyjä tunneleita (löytyy jyrsijäosastolta eläinkaupasta). Terraariota voi myös sisustaa muovikasveilla tai myrkyttömillä oikeilla kasveilla. Muovikasvien lehtien tulisi olla niin suuria, että konna ei pysty syömään niitä. Jos terrassa on pienilehtisiä muovikasveja ja konna syö niitä, tulee ne ottaa pois ettei konna saa suolitukosta (nimim. kokemusta on, ja konnien kakka tuli vähän aikaa paketissa, kun lehdet kulkivat suoliston läpi, onneksi ei tullut tukosta!). Terraan tulisi laittaa myös laakea vesiastia, johon konna mahtuu kokonaan. Tällöin se pääsee halutessaan kylpemään ja juomaan kun tarvitsee. Vettä laitetaan sen verran, että sitä on konnan ala- ja yläkilven rajaan asti. Kilpikonnia ei erikseen kylvetetä, se on vanhanaikaista tietoa ja on haitallista konnan terveydelle!



Muut vaihtoehdot
Kilpikonnien maahan upotettu
ulkotarha, jossa verkkokatto
Yksi vaihtoehto on pitää konnia jatkuvasti lattialla, mutta silloin pitää huolehtia, että lattialla ei vedä, koska kilpikonnat vilustuvat herkästi. Kilpikonnille tulee lattialle järjestää lämmittelypaikka jonka yhteydessä on UVB-valo sekä kaivelulaatikko, jossa on hiekka/turve sekoitusta.

Kesällä konnan tulisi päästä ulos turvalliseen ulkotarhaan, josta se ei pysty karkaamaan ja ei-toivotut vieraat eivät pääse konnaan käsiksi. Kannattaa huomioida, että kilpikonnat voivat kaivaa itsensä helposti ulos tarhasta, joten tarhan reunat tulisi upottaa maahan. Toinen vaihtoehto on asentaa pohjalle verkko ja verkonpäälle sitten nurmipohja. Verkoksi ei käy kanaverkko, koska konna voi siihen viiltää itsensä. Seulaverkko on parempi valinta. Tarha kannattaa myös kattaa, ettei sinne mene kissoja, lintuja yms. kiusaamaan kilpparia.

Ulkotarha sisustetaan samalla tyylillä kuin terraario, mutta valaistusta ja lämmitystä ei tarvita. Ulkotarhassa pitää olla auringon lisäksi myös varjopaikkoja, jotta konna pääsee välillä jäähtymään. Ulkotarhaan sijoitetaan myös kaivelupaikka (esim. kissanhiekkalaatikko), jos itse pohja on konnalle liian kova kaivaa. Konnaa pidetään ulkotarhassa yötäpäivää, kun lämpötila pysyy vähintään +10°C yläpuolella yölläkin. Ulkotarha mahdollistaa konnalle kaikkein luonnonmukaisimmat olot, jolloin sen ei tarvitse olla kuin muutama kuukausi vuodessa terraariossa ja talvella sitten talvihorroksessa, jos on horrostava laji. Suomen oloissa konnaa pystytään pitämään ulkotarhassa toukokuusta syyskuuhun asti keleistä riippuen.
Kilpikonnien ulkotarha, joka on tehty kaneille tarkoitetusta
ulkoiluhäkistä. Tummakattoinen pesämökki varaa lämpöä
ja se pysyy hyvin lämpöisenä yön yli, kun konnat nukkuvat
siellä.
















Ruokinta
Ravinnon tarve
Monet tavallisimmat konnalajit (kuten kreikan- ja nelivarvaskonnat) ovat kotoisin kesäisin kuivilta seuduilta, ja saavat tuoretta ruokaa lähinnä keväisin ja alkusyksystä. Ne ovat tottuneet hyvin vähän energiaa sisältävään     ruokaan, joten niiden ruokinnassa on syytä olla tarkkana. Liikaruokinnasta seuraava nopea kasvu ei ole konnalle terveellistä. Esim. apilan tarjoamista tulisi rajoittaa, koska se on hyvin proteiinipitoinen. Lisukkeina ehkä parhaita ovat erilaiset kukat: voikukka, leinikin kukat, orvokki, köynnöskrassin kukat, kehäkukka, jne.

Kesällä kaiken kilpikonnan ruuan pystyy keräämään pihalta, jolloin kaupallisia ruokia ei tarvita. Kaupalliset ruuat tulevat kuvioihin talvella, kun ulkoa ei pysty enää keräämään ruokaa. Talveksi kannattaa kerätä kesällä kasveja ja kuivattaa niitä paperisäkkiin odottamaan talvea. Tällöin kuivattuja kasveja voi tarjoilla konnalle talvella joka aterialla. Kuivatuissa kasveissa on lähes kaikki samat ravintoaineet tallessa kuin tuoreessakin kasvissa, joten kuivattu ruoka on erinomaista evästä maakilpikonnalle. Tällöin myös säästää hiukan ruokintakuluissa, kun ei tarvitse ostaa niin paljon erilaisia salaatteja ja yrttejä konnalle. Myös erilaisia salaatteja ja yrttejä voi itse kasvattaa konnalle ruukussa, eihän kaikkea tarvitse kaupasta ostaa!

Pää- ja lisäruoat
Kaikki maakilpikonnat lajista riippumatta ruokitaan periaatteessa samalla tavalla ja lähes kaikki ovat 100% kasvissyöjiä (poikkeus mm. hiilikilpikonna, joka tarvitsee eläinproteiinia ruokavalioonsa). 90% (5-6 pvä/vko)ruokavaliosta tulisi olla ns. kuivaa ruokaa, eli kuivaa heinää, itse kerättyjä ja kuivatettuja kasveja, ruohokasveja, kaikkien suomalaisten lehtipuiden lehtiä, useimpien myrkyttömien marjapensaiden lehtiä, kuten vadelman, mustaherukan, punaherukan, karviaisen ja mansikan lehtiä, voikukan lehtiä, myrkyttömien piha- ja niittykukkien lehtiä, kuten malvoja, leskenlehden, maitoheinän, maitohorsman takiaisen, kamomillasaunion, kaunokaisen, kultapiiskun, siankärsämön, linnunkaalin, ruiskaunokin ja kissanruohon lehtiä, myrkyttömien sisäkasvien lehtiä, kuten limoviikunan ja kiinanruusun lehtiä sekä mehikasveja, erilaisia salaatteja (esim. Romaine -salaatti, tammenlehväsalaatti, keräsalaatti ja Rucola -salaatti), juuresten ja vihannesten lehdet, yrttejä, kuten persilja, tilli ja fenkoli ja salaattisikuri (endiivi).

Konna haukkaa apilaa ulkona
Lisäruokana 10% (1-2krt/vko) ruokavaliosta on mehukkaampaa ruokaa, eli vesikranssi, krassia, herneenversoja (ei herneitä lainkaan), vehnän- ja kauranoraita, auringonkukanversoja, muita sopivia ituja (ei mungpapuja tai muita papuja), varsisellerin lehdet, apilanversot, lehti-, juuresten naatit ja juuresvarret, sinimailasen ituja (alfalfa), lehtikaalilajikkeet, kiinankaali, pinaatti, erilaiset kukat, kuten kehäkukkia, orvokin kukkia ja muita myrkyttömiä puutarhassa viljeltäviä kukkia sekä myrkyttömien suomalaisten pihakasvien kukkia (kuten voikukkaa, apilaa, syysmaitiasen kukkia, hiirenvirnaa, kannusruohonkukkaa, kissankelloja, leinikin kukkia jne.) kuivattuina, pakastettuina tai tuoreina. Parsakaali, sellerinvarret, okra, kukkakaali, kesäkurpitsa ja kurkku.

Harvemmin (1-2krt/kk) lisäruokana voi antaa ns. mehukkaita vihanneksia kuten tomaattia, paprikaa, porkkanaa sekä erilaisia hedelmiä, kuten melonia, mangoa, ananasta, luumua, greippiä, appelsiinia, mandariinia, omenaa, päärynää, viinirypälettä ja viikunaa.

Tarjoilu ja lisäaineet
Nutrobal-jauhetta saa
 eläinkaupasta
Konnan ruoka tulisi tarjota sellaisina paloina, että sillä olisi vähän pureskeltavaakin. Se luo konnalle tekemistä ja se saattaa hidastaa nokan liikakasvua. Ruoka laitetaan lautaselle ja ruuan pälle silputaan kuivaa heinää tai itse kuivattuja ulkokasveja. Useimmat kilpikonnat jotka eivät ole siihen tottuneet eivät syö kuivaa heinää pelkiltään, joten paras tapa on tuo ruuan päälle silppuaminen. Ruokaan laitetaan myös kerran viikossa kalsium-vitamiinivalmistetta (Nutrobal) ja joka päivä kalkkia (liitujauhoa tai ruokintakalkkia esim. Nordkalk, saa Agrimarketista ja on halvempaa kuin liitujauho). Konnalla tulisi aina olla vapaasti saatavilla kalkkia jossain muodossa. Esim. seepiansuomu sopii hyvin tähän tarkoitukseen ja konnat järsivät sitä aina sillon kun haluavat.

Kielletyt ruuat
Älä ikinä syötä maakonnalle viljatuotteita, ns. kilpikonnanpellettejä (esim. Sera herbivor, Raffy vital ja mineral, ZooMed natural yms.), koirille, kissoille tai jyrsijöille tarkoitettuja valmisruokia, lihaa, maitotuotteita, palkokasveja (herneet ja pavut ei käy, mutta herneen vihreitä versoja voi antaa), banaania, avokadoa, perunaa, bataattia, maissia, eikä myöskään ruoka-aineita, jotka sisältävät paljon proteiinia, rasvaa, mausteita tai pitkäketjuisia hiilihydraatteja.



Hoito
Kilpikonnnan normaaleihin hoitotoimenpiteisiin kuuluu vedenvaihto, ruokinta, terraarion puhdistus sekä eläimen terveydentilan tarkkailu. Kerran viikossa kannattaa konnalle tehdä perusteellinen terveystarkastus ja kirjoittaa tulokset johonkin vihkoon ylös, jotta niitä voi sitten vertailla keskenään ja huomaa paremmin, jos konnalla ei ole kaikki hyvin. Päivittäin silmäillään konnan käytöstä, eli onko se virkeä vai apaattinen, syökö se, juoko se, ulostaako ja virtsaako normaalisti. Terve maakilpikonna on reipas, eloisa, aktiivinen ja se tutkii uteliaana kaikkea uutta. Sen kilpi on kova ja normaalin värinen eikä pehmeä tai mustelmilla. Se syö ja ulostaa normaalisti ja uloste on normaalin näköinen. Silmät ovat kirkkaat ja puhtaat, eikä rähmäiset ja hengitys ei vingu tai kuulosta tukkoiselta. 


Käsittely
Kilpikonnaa tulee käsitellä varmoin ja tukevin ottein, jottei se pääse putoamaan ja satuttamaan itseänsä. Helpoin ja turvallisin tapa käsitellä kilpikonnaa on ottaa molemmilla käsillä kilpikonnan sivuilta kiinni niin, että muut sormet jää kilpikonnan alle ja peukalot päälle tai jos kilpikonnaa joutuu tarttumaan yhdellä kädellä sitä kannattaa nostaa ottamalla kiinni takaapäin niin, että muut sormet jäävät kilpikonnan alle ja peukalo ylimmäiseksi. Kilpikonnilla on terävät kynnet ja vahvat raajat, joten ole varovainen ettei konna pääse rimpuilemaan otteestasi irti. Käsittely tulisi pitää minimissä, koska kilpikonna, kuten moni muukaan matelija, ei ole sylilemmikki vaan enemmänkin katselueläin.




Talvihorros ja talvi-/kesälepo
Useimpien maakilpikonnien vuosirytmiin kuuluu talvihorros eli hibernaatio vuoden kylmimpinä kuukausina ja joillekkin (kuten nelivarpaille) myös kesälepo eli aestivaatio vuoden kuumimpina kuukausina. Tarkista aina oman konnasi laji, että tarvitseeko se talvihorrosta/-lepoa ja/tai kesälepoa. Talvihorroksesta on paljon hyötyä kilpikonnalle; se tasaa kasvua, ehkäisee rasvoittumista ja pidentää konnan ikää. Talvilepo on sitten asia erikseen, silloin konnan valaistusta/lämmitystä vähennetään ja ruokintoja harvennetaan. Talvilepo voi kuitenkin olla vaarallista konnalle, koska konnan elmimistö toimii normaalisti ja konnalle voi tulla nestehukka talvilevon aikana, kun se vain nukkuu eikä syö tai juo. Suosittelenkin, että konnalle joko pidetään horros tai sitten se pidetään hereillä.

Horrokseen valmistautuminen aloitetaan syksyllä vähentämällä asteittain kilpikonnien valaistusta ja lämmitys lasketaan mahdollisimman alas (12-15°C jos mahdollista, mutta normaali huoneenlämpökin käy). Sitten 2vko ennen horrosta (poikasille riittää 1,5vko) laitetaan kilpikonna paastolle. Sille ei siis anneta ruokaa, mutta vettä saa olla koko ajan tarjolla. Paaston aikana kilpikonnan ruuansulatuskanavassa olevat ruuat sulavat ja vatsalaukku tyhjenee. Jos suolistossa on paljon sulamatonta ruokaa horroksen aikana, se pilaantuu ja konna sairastuu.

Punnitse konna ennen paastoa ja paaston jälkeen ennen horrokseen laittamista. Kilpikonnille on olemassa painoindeksi (Jackson ratio T. hermanni ja T. graeca lajeille sekä McIntyre ratio nelivarpaille, ne sekä mittausohjeet löydät täältä), jonka avulla mitataan, onko konna oikean painoinen suhteessa kilven pituuteen. Jos painoindeksi on normaali tai vähän yli, voidaan kilpikonna laittaa huoletta horrokseen.

Kaksi horroslaatikkoa. Laatikkona vaate/säilytyskori ja sen sisällä
 kankaan pala ja sanomalehteä turpeen alla.

Horrostusboksiksi sopivat muoviset tai puiset laatikot, joissa konna mahtuu kääntyilemään ja hieman liikkumaan. Boksin kylkiin ja kanteen tehdään ilmareikiä ja boksiin laitetaan kosteaa turve/hiekkasekoitusta niin, että konna voi kaivautua sen alle ja päälle voi laittaa esim. palan sammalta. Horrosboksin kosteuden tulisi olla n. 60%.

Optimihorrotuslämpötila on 5°C (lämpötila saa vaihdella 3-10°C välillä). Jos lämpötila on pysyvästi lähempänä kymmentä, konna herää horroksesta eikä nuku. Horrospaikka ei saa koskaan mennä pakkasen puolelle, koska jäätyminen voi tappaa konnan! Parhaita horrostuspaikkoja ovat maakellarit, mutta myös luotettava jääkaappi käy hätätapauksessa, kunhan lämpötila pysyy suht. tasaisena.

Horroksen pituus on 3-5kk konnan lajista, kunnosta ja iästä riippuen. Pienillä poikasilla (yli 30g, ikä n. 6kk) horros on 6 viikkoa, seuraavana vuonna 8 viikkoa ja siitä eteenpäin aina 2 viikkoa lisää per vuosi, kunnes päästään 5kk horrokseen. Alle 30g poikasta ei tule laittaa horrokseen, tällöin tulee odottaa seuraavaa vuotta. Konnaa tulee tarkkailla horroksen aikana ja se tulee punnita 1-4vko:n välein. Onnistuneessa horroksessa konnan paino ei juurikaan putoa. Tarkista viikottain, että konna on elossa (vetää jalkaa sisään, on jäntevä eikä veltto). Kirjaa tulokset johonkin ylös, jotta voit vertailla niitä toisiinsa.

Jos konnan paino putoaa paaston jälkeisestä lähtöpainosta yli 10% tai siinä ilmenee muita sairauden merkkejä, tulee horros lopettaa välittömästi.  Pienen poikasen paino EI saa pudota alle 30g horroksen aikana. Horros lopetetaan nostamalla konna bokseineen huoneenlämpöön lämpenemään vähitellen ja kun konna on kunnolla lämmennyt ja liikuskelee se voidaan nostaa terraarioon ja laittaa sinne lämmöt päälle. Horroksen jälkeen konnaa on hyvä kylvettää muutamana ensimmäisenä päivänä, jotta se saa juotua ja kerättyä vesivarantoja. Veteen voi sekoittaa vähän hunajaa, mikä auttaa konnaa piristymään. Ruokinta aloitetaan varovasti ja annetaan konnan suolistolle aikaa käynnistyä. Jos konna ei syö viikkoon horroksen jälkeen, on sillä jokin asia hullusti, jolloin kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Lisää tietoa talvihorroksesta, kesälevosta ja talvilevosta löytyy Herppi.net keskustelufoorumilta, Matelijat.info sivustolta ja yleisesti googlettamalla. Linkit löytyy alhaalta :)

Sairaudet 
Vilustuminen
Maakilpikonna vilustuu herkästi, jos se saa vetoa. Oireita ovat hengityksen vinkuminen, tuhina ja joskus myös yskiminen. Ensiapuna vilustumiseen lämpöhoito, jossa konnalle järjestetään tila, missä lämpötila pysyy yötä päivää +28°C. Tilassa olisi hyvä olla myös vesikuppi, jotta konna voi tyydyttää janonsa eikä kuivu. Jos ei juo, kannattaa konna kylvettää muutaman kerran päivässä lämpöisessä vedessä, jolloin se saattaa juoda. Konnalle tarjotaan syömistä lämpöhoidon aikana normaalisti. Jos kilpikonnan tilassa tapahtuu muutos huonompaan suuntaan kolmen päivän kuluessa, on syytä lähteä eläinlääkäriin.
Lämpöhoitoa saa antaa viikon, korkeintaan kahden viikon ajan. Pidemmästä ajasta täytyy neuvotella eläinlääkärin kanssa!

Nokan ja kynsien ylikasvu
Jos kilpikonnan nokka kasvaa liian pitkäksi, sitä täytyy lyhentää, sillä muuten se alkaa häiritä konnan syömistä. Nokkaa voi lyhentää itse viilaamalla teräskynsiviilalla tai leikkaamalla hyvillä sivuleikkureilla, varo kuitenkin, ettei nokkaan tule halkeamia. Jos et itse uskalla lyhentää nokkaa, niin homma kannattaa jättää eläinlääkärin käsiin.
Maakilpikonnan kynnet voivat kasvaa liian pitkiksi, jolloin ne haittaavat konnan liikkumista. Kynsiä voi lyhentää tavallisilla kynsileikkureilla vähän kerrallaan, jotta kynnen sisässä oleva verisuoni ei vaurioidu. Jos kuitenkin osuu verisuoneen, se kannattaa putsata Betadinella ja laittaa siihen perunajauhoa(tyrehdyttää verenvuodon).

Kilven epämuodostumat ja pehmeneminen(Soft Shell Syndrome)
Maakilpikonnalle tulee herkästi kilven epämuodostumia. Ne esiintyvät esim. pyramidikasvuna(tulee muhkurainen kilpi) tai siten, että kilven etuosa on korkeampi kuin kilven takaosa. Kilven epämuodostumat johtuvat aina ruokinnasta.
Pyramidikasvuun johtaa liian runsas ruokkiminen, yksipuolinen ruokkiminen tai vääränlainen ruokavalio(esim. viljatuotteet, liha tms. kielletyt ruuat) Etu- ja takaosan korkeuserot johtuvat kalkinpuutteesta. Kalkinpuute johtuu usein vitamiini- ja hivenaine valmisteen käytön laiminlyöminen tai UVB-valon puuttuminen.
Kilven pehmeneminen johtuu aina D3-vitamiinin ja kalkin puutteesta. Ilman D3-vitamiinia kalkki ei imeydy. Ilman kalkkia kilpi ei pysy kovana.
Kilven epämuodostumiin ja pehmenemiseen auttaa ruokavalion muutos parempaan ja oikeanlaiseen ruokaan, eli ruokaa tarjotaan vähemmän ja monipuolisemmin (pyramidikasvu) tai sitten ruokaan lisätään kalkkia ja konnalle tarjotaan mahdollisuus UVB-valoon, jolloin maakilpikonnan iho voi tuottaa D3-vitamiinia, jolloin kalkin imeytyminen onnistuu. Ilman D3-vitamiinia kalkkikaan ei imeydy, jolloin epämuodostumat ovat yleisiä.

Kilpimätä
Pitkälle edennyt kilpimätä näkyy kilven keskikohdalla,
hieman konnan vasemmalla puolella. Mätä rapsutettiin pois,
pestiin betadinella ja voideltiin Daktarinilla. Parissa viikossa
mädästä ei ollut enää mitään muutakuin hieman rosoinen kilpi
muistona.
Kilpimädän aiheuttaa bakteeri- tai sienitulehdus, joka alkaa hautumaan kilven kolosissa. Kilpeen alkaa muodostua aluksi pieniä laikkuja ja sairauden edetessä kilpeen voi kasvaa sienirihmastoa ja kilven ympäristö voi muuttua hieman väriltään ja kovuudeltaan. Kilpimätää on kuivaa(sieni) tai märkää(bakteeri). Kilpimätää hoidetaan rapsuttamalla kaikki kilpimädän valkoiset läntit pois kynnellä ja sitten konna sivellään betadinella. Betadine huuhdellaan pois, konna kuivataan pyyhkeellä ja sitten kilpimätä kohtiin laitetaan Daktarin-nimistä sienilääkettä (saa apteekista)  Kilpikonna tulee viedä välittömästi eläinlääkärin hoitoon, jos kilpimätä ei ala parantumaan.



Hengitystietulehdus
Hengitystieinfektio tarkoittaa tulehdusta keuhkoissa ja keuhkoteissä. Aiheuttajana veto, kylmettyminen tai liian suuri kosteus. Oireita ovat hengityksen naksuminen, vinkuminen, ongelmat hengityksen kanssa(suun availu ja pää koholla hengittäminen), nenän ja silmien vuotaminen, syömättömyys ja unisuus/välinpitämättömyys. Ensiapuna eristys muista eläimistä, lämpöhoito ja välitön eläinlääkärihoito.
Joidenkin kilpikonnien hengitys vinkuu, koska niillä on joskus ollut hengitystieinfektio joka on arpeuttanut hengitysteitä niin, että sieltä kuuluu vinkuva ääni. Muista aina tarkistuttaa eläinlääkärillä, onko konnallasi akuutti hengitysstieinfektio vai tuleeko ääni vanhan infektion jäännöksistä!

Keuhkokuume
Akuutti keuhkokuume voi johtaa nopeasti maakilpikonnan kuolemaan, jopa muutamassa tunnissa. Oireita ovat kaulan venyttely, suun aukominen, hengitysongelmat, sinisyys, limaneritys sieraimista ja suusta sekä joillain konnilla yliaktiivisuus(juoksee päättömänä ympäriinsä). Hoitona toimii antibioottikuuri, jos lääkäriin ehditään, ennen kuin konna menehtyy.
Kroonisessa keuhkokuumeessa oireet ovat lähes samat ja se alkaa yhtäkkiä, mutta tasoittuu sitten jatkuen joissain tapauksissa jopa vuosia. Lisäksi voi esiintyä yskää, voimattomuutta sekä kykenemättömyyttä vetäytyä kuoreensa. Kroonisen keuhkokuumeen voi hoitaa antibiooteilla, vaikka se vastaakin heikommin antibioottihoitoon.

RNS-tauti (Runny Nose Syndrome)
RNS-taudin aiheuttajaa ei tarkkaan tiedetä, mutta epäillään, että sen aiheuttaa: stressi, väärä lämpötila ja ilmankosteus, A-vitamiinin puute, eräät virukset, mykoplasmat, bakteerit, pienten vierasesineiden joutuminen sieraimiin, ahdas terraario tai liian monta konnaa samalla pienellä alueella.
Oireita ovat vuotavat sieraimet ja myös syömättömyys ja apaattisuus. Hoitona olosuhteiden korjaus, vitamiinilisän antaminen ja sierainten huuhtelu NaCi-liuoksella. Lievät tapaukset toipuvat tällä, mutta vakavammille tapauksille eläinlääkäri määrää rajun Baytril-kuurin(endrofloksasiini) ruiskeena. Jos hoito ei auta, kokeillaan lämpöhoitoa, ilman antibioottia. 
Kroonista RNS-tautia poteva kilpikonna voi silti elää hyvän elämän taudista huolimatta.

Silmätulehdus
Silmätulehdukset johtuvat usein huonosta hygieniasta, heikentyneestä yleiskunnosta, muista konnista/ympäristöstä saadusta infektiosta. Sen oireita ovat mm. silmien ympäristön ja luomien turvotus, silmien rähmiminen ja umpeenmuurautuminen sekä kosteuden valuminen pitkin poskia.
Ensiapuna lämpöhoito ja konnien silmien pyyhkiminen varovasti keitetyllä vedellä ja liinalla. Tämä ei paranna tulehdusta, vaan konna pitää viedä eläinlääkäriin, joka määrää antibioottia sisältävät silmätipat. Hoitamattomana silmätulehdus voi jopa sokeuttaa kilpikonnan.

Verenmyrkytys
Verenmyrkytyksen aiheuttaa esim. tulehtunut haava kilvessä tai ihossa sekä hengitystie- ja muut tulehdukset. Verenmyrkytyksen oireita ovat punertavat läiskät tai viirut, oksentaminen, heikkous, tajuttomuus, verenpurkaumat/verenvuodot joita esiintyy esim. iholla tai suun limakalvoilla. Useimmiten konna kuolee hyvinkin nopeasti tähän tilaan(muutamassa tunnissa tai vuorokaudessa). Konna kuitenkin voi selvitä, joten kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin, joka määrää antibioottikuurin.

Suumätä
Sairauden ennestään heikentämä, suun tai suupielten limakalvojen vaurioituminen tai väärää ruokavaliota saanut kilpikonna voi sairastua sairauteen nimeltä suumätä (nekroottinen stomatiitti).
Ensimmäiset oireet ovat syljen ja limanerityksen lisääntyminen(esiintyy kuplina hengityksessä), sekä suun väri muuttuu normaalista vaaleanpunaisesta punaiseksi tai verestävän väriseksi. Alkavaa suumätää voi hoitaa betadine-liuoksella pyörittelemättä betadineen kastettua pumpulipuikkoa konnan suussa. Toinen vaihtoehto on huuhdella konnan suu betadinella, kunnes oireet häviävät.
Seuraavaksi suuhun alkaa kertyä kellertävän valkoista jauhomaista mätää ja suu alkaa haista pahalle. Ensiapuna tähän konnan eristäminen muista eläimistä, lämpöhoidon aloitus ja yhteydenotto eläinlääkäriin. Pitkälle edennyt suumätä voi levitä alaleuan luihin. Tällöin konnalle määrätään antibioottikuuri ja lisäksi tehokas tukihoito on tarpeen. Taudin aiheuttaja tulee poistaa konnan elinympäristöstä.

Ummetus ja ripuli
Jos kilpikonna ei ulosta moneen päivään, sillä voi olla ummetusta. Ummetuksen ensiapuna lämmin kylpy 30min/pvä ja parafiiniöljy. Jos konna ei ala ulostaa, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin, jottei ruoka ala pakkaantua ja kuivua suolistoon.
Jos uloste on löysää, kilpikonnalla on luultavasti ripuli. Ripuliin auttaa kuitupitoinen ruoka, kuten kuiva pupunheinä. Huolehdi myös nesteen saannista, ettei konna kuivu. Jos ripuli ei mene ohi, käänny eläinlääkärin puoleen.

Madot ja loiset
Suomen luonnosta maakilpikonna ei voi saada matoja, mutta ne voivat saada tartunnan esim. toiselta konnalta ja useimmiten ulkomailta tuoduilla pienillä kilpikonnilla on matoja, jos niitä ei ole asianmukaisesti madotettu ennen Suomeen tuontia.
Jos huomaat konnan ulosteessa matoja, niin konnan voi madottaa Axilur-nimisellä matolääkkeellä. Nyrkkisääntönä toimii 50mg/kg. Kannattaa kuitenkin tarkistuttaa määrä eläinlääkärillä.

Penisprolapsia
Penisprolapsia nuorella reevesinkilpikonnalla
Penisprolapsiassa kilpikonnan penis on luiskahtanut esiin kloaakista. Koiraskonnat saattavat vilautella elintään muutoinkin, mutta jos penis ei vetäydy itsestään takaisin kloaakkiin parin tunnin sisällä, on kyseessä penisprolapsia. Tila on erittäin kivulias ja konna on vietävä mahdollisimman nopeasti osaavalle eläinlääkärille hoidettavaksi. Ensiapuna penisprolapsiaan toimii sokerikylpy (puhdasta hienoa sokeria kuppiin ja konna kuppiin sokerin kanssa). Sokeri imee itseensä ylimääräistä nestettä ja laskee turvotusta, jolloin penis voidaan saada takaisin sisään. Sokeroinnin jälkeen elin tulisi pitää kosteana esim. sokeriliuoksella. Jos prolapsiaa esiintyy usein tai jos penis on ehtinyt kuivua ja kuolioitua, eläinlääkäri suorittaa elimen amputaation. Amputaation jälkeen konna pystyy elämään täysin normaalia elämää, mutta lisääntymiseen siitä ei enää ole.




Lähteet ja hyödylliset linkit
- Omat kokemukset ja tutkielmat
Matelijat.info
Kilpikonna-sivut
Herppi.net matelijafoorumi
Kilpikonna sairastaa - konnien sairaudet ja niiden hoito