Leopardigekko

Leopardigekon hoito-ohje
Leopardigekkonaaras

Leopardigekot (Eublepharis macularius) eli tutummin leoskit ovat suosituimpia lemmikkinä pidettävistä gekkolajeista helppohoitoisuutensa, kesyyntyvyytensä ja moninaisten värimuotojensa ansiosta. Leoskit sopivat hyvin myös aloittelevalle matelijaharrastajalle.

Leoskit ovat hämäräaktiivisia, mutta liikuskelevat välillä päivisinkin terraariossa, jolloin niiden puuhia on kiva seurailla. Leoskeilla ei ole tarttumalevyjä jaloissaan, joten ne eivät kiipeile lasia pitkin. Niillä on kuitenkin pienet kynnet, joilla ne kykenevät kiipeilemään jopa pystysuoraa karkeaa seinää pitkin. Näillä gekoilla on myös liikkuvat silmäluomet, mitä useimmilla gekoilla ei ole. Leoskit ovat perusluonteeltaan uteliaita ja kilttejä, eivätkä ne yleensä pure. Poikkeuksena yksilöt jotka eivät ole tottuneet käsittelyyn ja sitten pienet poikaset, jotka vaistomaisesti puolustautuvat kun niihin koskee. Leoskit yleensä kesyyntyvät hyvin ja oppivat monesti tulemaan itse kädelle terraariosta.

Kotoisin nämä veikeät otukset ovat Pakistanin, Afganistanin ja Pohjois-Intian alueilta kivikkoisilta puoliaavikoilta. Leoskit kasvavat n. 20-25cm pituiseksi, painavat aikuisena 50-100g ja voivat elää 15-20 vuotiaiksi.


Terraario
Leopardigekko terraario. Pohjalla muovimatto ja
sisustuksena wetboxi, muovikasveja, ruukkuja, oksia ja kanto.
Myös vesi-, ruoka- ja kalkkikuppi kuuluvat sisustukseen.
Sopivan kokoinen terraarion pohjapinta-ala yhdelle aikuiselle on 80x40cm terraario, mutta useammalle gekolle terran pitää olla suurempi ja aina yksinkin elävä gekko käyttää hyväkseen isommankin tilan. Terraarion korkeudeksi riittää 30-40cm, mutta ei haittaa vaikka olisi korkeampikin, koska leoskit tykkäävät myös jonkin verran kiipeillä. Terraarioksi sopii liukuoviterraario, itse tehty vaneriterraario tai vaikkapa vanha akvaario, jossa on verkkokansi. Poikasille riittää 20-30 litrainen smartstore laatikko ja kasvaessaan ne sitten siirretään joko isompaan lootaan tai sitten aikuisterraan. Älä koskaan laita kahta koirasta samaan terraan, koska ne tappelevat!

Olosuhteet
Kuva leoskien lämmittelypaikasta. Lampun takana
wetboxi ja lampun alla kivi, joka varaa lämpöä.
Leoskit eivät tarvitse eikä niille saa laittaa UV-valaistusta, sillä sen on todettu hankaloittavan varsinkin albiinoyksilöiden nahanluontia. Leoskeille voi laittaa yleisvaloksi normaalin päivänvaloputken ja lämmittelypaikalle lämpölampun ja/tai lämpömaton/-kaapelin. Lämpölampuksi sopii normi hehkulamppu (40 tai 60W) tai sitten eläinkaupasta ostettu lämpöspotti. Lämpömatto voi olla 25-30w ja se saa peittää 1/3 terraarion pohjapinta-alasta. Lämmittelypaikan lämpötila pitää olla 35-40°C ja terraarion yleislämpötilaksi riittää normaali huoneenlämpö (n. 20°C). Valot ovat päällä 12h ja poissa 12h. Leoskit hyödyntävät parhaiten alhaalta päin tulevan lämmön. Itse käytän lämpölamppua jonka alla on lämpöä varaava tumma ja laakea kivi. Sen päällä gekot voivat illalla lämmitellä valojen sammuttua. Lamppu myös luo samalla valon terraarioon, jolloin muuta valaistusta ei välttämättä tarvita.

Leoskien terraariota ei sumutella, vaan niille laitetaan wetboxi. Wetboxin voi tehdä esim. karkki- tai jäätelölaatikosta, jonka kanteen tai sivuun tehdään liskon mentävä reikä ja laatikon sisälle laitetaan kosteaa lannoittamatonta turvetta tai talouspaperia. Wetboxin turve on sopivan kosteaa, kun siitä ei puristaessa tipu vettä. Ilmankosteus terraariossa pitäisi olla 35-55%.

Pohjamateriaali
Terraarion pohjamateriaaliksi käy parhaiten muovimatto, kivilaatat tai talouspaperi. Muovimatto on kaikista helpoin pitää puhtaana ja koska sitä saa minkä värisenä vain, saa gekolle juuri sen näköisen pohjan kuin haluaa. Poikaselle ropii parhaiten talouspaperi, mikä on helppo vaihtaa tarvittaessa uuteen. 

Leoskeilla on ikävä taipumus syödä irtonaista pohjamateriaalia, joten niillä ei kannata käyttää esim. hiekkaa, turvetta, puuhaketta yms.. Ne saattavat vahingossa syödä sitä myös jahdatessaan ruokaeläintä. Hiekkaa gekot saattavat syödä kalkinpuutteeseen. Gekoille on olemassa kalkkihiekkaa, mutta se on vielä vaarallisempaa, koska se aiheuttaa gekolle samallalailla suolitukoksen kuin normaali hiekka ja gekot syövät sitä mielellään, koska se on kalkkipitoista! Älä siis ikinä osta kalkkihiekkaa gekollesi! Suolitukos voi pahimmillaan johtaa gekon kuolemaan.

Sisustus
Leoskiterran kylmän päädyn sisustus. Sisustukseen
kuuluu muovikasvi, kanto, oksa ja saviruukkuja.
Leoskien terraan laitetaan sopivia piilo- ja kiipeilypaikkoja, kuten kantoja, kiviä, oksia, ruukkuja tai esim. eläinkaupasta saatavia luolia ja muita piiloja. Gekon tulee mahtua piiloon kokonaan ja useammalle gekolle pitää olla useampi piilo, jotta kaikki mahtuvat piilottelemaan samaan aikaan. Piiloja sijoitellaan sekä lämpimään että viileään päätyyn terraariota, jolloin gekko voi säädellä ruumiinlämpöään siirtymällä piilosta toiseen. Terraarion voi sisustaa myös muovikasveilla ja esim. oikeilla mehikasveilla. Myös juomakuppi kuuluu sisustukseen, samoin kalkkikuppi, josta lisko saa syödä kalkkia vapaasti. Vain mielikuvitus on rajana terraariota sisustettaessa!

Vältä kuitenkin käyttämästä teräviä tai piikikkäitä sisusteita, joihin gekko voi loukata itsensä.


Ruokinta
Koirasleoski syömässä jättijauhomatoja kupista.
Leoskit ovat hyönteissyöjiä ja niiden pääasiallista ravintoa ovat jauhomadot ja sirkat. Niille voi antaa myös sopivan kokoisia torakoita, jättijauhomatoja, vahakointoukkia (lihotusruokaa) ja silloin tällöin hiiren pinkkejä. Myös ulkoa voi kerätä erilaisia hyönteisiä liskoille ruuaksi, kuten perhosia, heinäsirkkoja, kärpäsiä, hämähäkkejä ja toukkia. Älä kuitenkaan kerää teiden varsilta tai lannoitetuilta/myrkytetyiltä pelloilta, koska niissä saattaa olla pakokaasuja ja muita myrkkyjä. Myöskään piikikkäät ja karvaiset hyönteiset eivät ole sopivaa ruokaa leoskeille.

Aikuiset leoskit ruokitaan 2-3krt/vko ja poikaset 5-6krt/vko. Ruokaeläin on sopivan kokoinen, kun se on yhtäpitkä kuin mitä gekon pää on leveä. Madot ja toukat saavat olla pidempiäkin, koska ne eivät ole kovinkaan paksuja normaalisti. Hyönteiset pölytetään aina kalkissa ja kerran viikossa kalsium-vitamiinivalmisteessa (Nutrobal, Nekton Rep). Ruuat voi tarjota kupista, kädestä, pinseteistä tai päästää terraarioon vapaaksi, jolloin gekko joutuu ne itse metsästämään. Muista kuitenkin kerätä ruokaläimet pois terraariosta tai vaihtaa kuppiin uudet madot päivittäin tai parin päivän välein, koska ruokaeläimen ravintoarvo laskee nopeasti ja suuret ruokaeläimet saattavat purra gekkoja niiden levätessä. Kädestä/pinseteistä tarjottaessa näet varmasti, montako ruokaeläintä gekko syö, kupista tai terraarioon vapaana tarjottaessa ei takeita syömisestä aina ole, varsinkin jos samassa terraariossa asuu monta gekkoa.

Hyväkuntoinen gekko on pullea, sen häntä on paksu ja sillä on lihaksikkaat jalat. Joskus leoskit paastoavat pitkiäkin aikoja talvella (talvilepo) sekä keväällä (lisääntymiskausi) mutta siitä ei kannata huolestua, koska se on täysin normaalia. Jos paastoaminen alkaa vaikuttaa gekon terveyteen uhkaavasti (gekko laihtuu paljon, menee flegmaattiseksi, ei juo yms.), kannattaa käyttää gekkoa eläinlääkärissä tutkimuksissa ja tarkistaa sen terraario-olot, että kaikki on ok.


Hoito
Leoskin päivittäisiin hoitotoimenpiteisiin kuuluu vedenvaihto, ruokinta, terran siivous ja liskon terveydentilan tarkkailu. Kerran viikossa kannattaa liskolle tehdä perusteellinen terveystarkastus ja kirjoittaa tulokset johonkin vihkoon ylös, jotta niitä voi sitten vertailla keskenään ja huomaa paremmin, jos liskolla ei ole kaikki hyvin. Päivittäin silmäillään liskon käytöstä, eli onko se virkeä vai apaattinen, syökö se, juoko se, ulostaako ja vitrsaako normaalisti. Terve lisko liikuskelee terraariossa, syö ja juo sekä ulostaa ja virtsaa normaalisti. Silmät ovat kirkkaat eivätkä rähmi ja hengitys ei vingu tai kuulosta tukkoiselta eikä nenästä valu eritteitä.

Käsittely

Nuori leopardigekko kädellä
Leopardigekot kesyyntyvät suhteellisen helposti ja oppivat jopa itse tulemaan kädelle terraariosa. Gekkoa tulee käsitellä varmoin ottein, ettei se pääse putoamaan. Leoski on ketterä ja nopea lisko, joten sitä kannattaa käsitellä terraariossa, lattialla/penkillä istuen tai pöydän päällä. Jos gekko ei itse tule kädelle, niin siihen tartutaan laittamalla toinen käsi liskon alle ja toinen päälle. Käsittelyyn tottuneen leoskin voi nostaa terraariosta tarttumalla sitä ylhäältä päin keskiruumiin kohdalta, mutta pienimmät poikaset kannattaa "ajaa" kädelle toisella kädellä tai houkutella ruualla. Leoskit tykkäävät monesti kiipeillä omistajan päällä ja kököttää olkapäällä katselemassa maisemia. Leoski on kuitenkin pääasiassa katselueläin, kuten muutkin matelijat, joten turhaa käsittelyä tulee välttää.

Nahanluonti
Vasemmalla normaali gekko, oikealla nahanluonti
on loppusuoralla ja gekko on muuttunut harmaaksi.
Leoskit luovat nahkansa 3-8viikon välein. Tällöin gekon väri haalenee ja se muuttuu harmaaksi. Ilmiö johtuu nesteestä, jota tulee vanhan ja uuden nahan väliin. Gekko aloittaa nahanluonnin päästä kohti häntää. Leopardigekko syö vanhan nahkansa, joten heti nahanluonnin jälkeen sille ei välttämättä maistu ruoka. Jotta gekko saisi kaikki nahat irrotettua, se tarvitsee terraarioon kosteamman paikan. Liian kuivissa oloissa nahkaa voi jäädä varpaiden ympärille, kuonoon ja silmien ympärille. Varsinkin varpaisiin tai häntään jäänyt nahka voi vaarantaa liskon terveyden, sillä se estää verenkiertoa ja sitäkautta varvas tai häntä voi mennä kuolioon tai tulehtua pahasti.

Leopardigekko olisi hyvä tarkistaa säännöllisesti, erityisesti varpaiden, hännän ja silmien ympäriltä. Jos kiinni jääneitä nahkoja löytyy, niin liskoa haudotaan lämpimän märän pyyhkeen sisällä tai se laitetaan lämpimän märän pyyhkeen kanssa esim. karkkilaatikkoon puoleksi tunniksi. Sitten nahat hierotaan varovaisesti irti sormilla. Nahkoja ei saa vetää irti väkisin, jotteivat uudet suomut rikkoonnu. Ongelmat nahanluonnissa saattavat olla myös merkkejä muista sairauksista kuten kalkin tai vitamiinin puutoksesta tai loisista. Jos nahanluontiongelmat toistuvat, voi gekkosi olla sairas ja se täytyy viedä eläinlääkäriin tarkempiin tutkimuksiin.

Talvilepo
Leopardigekot menevät talvella talvilevolle, mutta eivät kuitenkaan horrosta. Ne syövät vähemmän ja nukkuvat enemmän. Talvilevolla liskon voi ruokkia 1krt/vko, mutta silloin terran lämmityslaitteet pitää laittaa muutamaksi tunniksi päälle, jotta ruoka sulaisi paremmin. Jotkut yksilöt lopettavat syömisen kokonaan, mutta siitä ei kannata huolestua. Talvilepoon valmistautuminen aloitetaan syksyllä valojen ja lämmityksen vähentämisellä pikkuhiljaa (n. 15min/pvä). Valoja ja lämmitystä pidetään pois päältä 1-2kk, jonka jälkeen valoja ja lämmitystä aletaan taas pikkuhiljaa lisätä, kunnes päästään normaaliin vuorokausirytmiin. Itse pidän gekot talvilevolla joulu-tammikuun ajan, eli vähennän valaistusta marraskuussa ja sytytän valot jälleen helmikuussa. Meillä gekot ovat 2kk täysin ilman ruokaa, mutta tarkkailen niiden painoa jatkuvasti ja heti jos alkaa liikaa laihtumista tapahtua, aloitan ruokinnan uudelleen.

Ennen talvilepoa lisko tulee lihottaa(häntä) tarpeeksi suureksi, jotta sen voi laittaa levolle. Jos liskolla on kauhean laiha häntä, niin sitä ei kannata laittaa talvilevolle vaan odottaa että se lihoaa tarpeeksi ja laittaa se levolle sitten seuraavana vuonna. Varsinkin nuoria gekkoja en välttämättä laita levolle, jos ne eivät ole tarpeeksi kasvaneet ja pulskistuneet.

Sairaudet
Lihavuus
Terve gekko on hiukan pullea ja hännässä on reilusti paksuutta. Liika lihavuus kuitenkin on haitaksi myös gekoille. Liikalihavuutta voi välttää antamalla gekon saalistaa itse ruokansa edes silloin tällöin ja välttää lihottavien hyönteisten, kuten vahakoin toukkien, tarjoamista kuin herkkuna silloin tällöin. Jos gekko on päässyt pulskistumaan liiaksi, voi ruokintakertojen ja kerralla annettavan ruuan määrää vähentää. Muista kuitenkin huolehtia siitä, että gekko saa edelleen tarpeeksi vitamiineja ja kalkkia. Lihavuuteen auttaa myös gekon laittaminen talvella talvilevolle, jolloin sitä ei ruokita ollenkaan pariin kuukauteen. Talvilevosta tietoa ylempänä.

Puutostilat
Jos gekko ei saa riittävästi kalkkia tai vitamiinia, siitä seuraa usein muita vakavempia sairauksia ja ongelmia. Näitä ovat esimerkiksi MBD, heikkenevä yleiskunto ja nahanluontiongelmat. Pidä siis aina huoli, että gekolla on saatavilla kalkkia ja muista pölyttää ruokaeläimet säännöllisesti vitamiinissa.

MBD (Metabolic Bone Disease)
MBD on D-vitamiinin ja kalkin puutoksesta johtuva luukato. Erityisesti kasvava poikanen tarvitsee paljon kalsiumia ja D-vitamiinia, joten varmista käyttäväsi vitamiinia jossa on D-vitamiinia ja mielellään runsaasti kalsiumia (esim. Nutrobal). Kalsiumia voi myös lisätä vitamiinin kanssa ruokaan. Sekä aikuisilla että poikasilla täytyy olla myös kalkkikuppi terraariossa. MBD ilmenee poikasilla ja nuorilla gekoilla raajojen väärään asentoon kasvamisella ja pahimmassa tapauksessa selkä on köyryssä eikä lisko pysty nostamaan päätään. Aikuisilla MBD alkaa ilmetä aluksi usein raajojen ja puruvoiman heikkoutena, esimerkiksi ruokaeläimet alkavat tipahdella suusta. Alkuvaiheessa MBD:n saa hoidettua usein kotikonstein lisäämällä kalsiumia ruokaan ja jos vitamiinia ei käytetä joka kerralla, nyt käytetään. Jos MBD on päässyt pitkälle, eläinlääkärihoito on tarpeen.

Sisäloiset
Joskus varsinkin ulkomailta tuoduilla leopardigekoilla on sisäloisia. Yleiskunnoltaan terveet gekot voivat kestää pienen määrän loisia ilman oireita, mutta esimerkiksi loisten runsas lisääntyminen ja gekon stressi tuovat oireet esiin. Oireita voivat olla ruokahaluttomuus ja nopea laihtuminen, laihtuminen syömisestä huolimatta, nahanluontiongelmat ja joskus jopa selvä apaattisuus tai ripuli. Jos epäilee gekollaan loisia, voi lähettää ulostenäytteen sellaiselle eläinlääkärille, jotka näitä tutkivat. Kun loistartunta varmistuu, loisista pääsee suhteellisen helposti eroon matokuurilla. Yleensä tähän käytetään Axilur -nimistä valmistetta, jota saa apteekista. Ohjeet ja annostuksen saa esimerkiksi matelijalääkäri Johanna Rauliolta.

Suolitukos
Suolitukos johtuu usein vääränlaisesta pohjamateriaalista (hiekka, sora, hake tms.) jota gekko on sitten tahallaan tai vahingossa maistellut. Jotkin gekot syövät jopa turvetta wetboxista, jolloin se täytyy välittömästi vaihtaa talouspaperiin. Huonosti sulava ruoka ja liian alhaiset lämpötilat voivat myös johtaa suolitukokseen. Suolitukos johtaa hoitamattomana kuolemaan, joten kannattaa ehkäistä sen mahdollisuus pitämällä pohjalla suuhun menemätöntä materiaalia ja varmistaa lämmityksen olevan riittävä (lämmittelypaikalla n. 35-40°C). Joskus runsas rasvainen ruoka (vahakointoukat varsinkin) on omiaan aiheuttamaan suolitukosta.
Suolitukos ilmenee usein ruokahaluttomuutena ja ummetuksena. Vatsa saattaa olla turvoksissa ja tuntua kovalta tai pinkeältä. Jos gekon ruokahalu säilyy aluksi, tukos yleensä vain kasvaa ja turvotus lisääntyy. Lisäksi gekon vatsassa voi olla selkeä tumma läntti, jos gekko on syönyt esimerkiksi palan puuhaketta.
Suolitukosta voi yrittää hoitaa antamalla muutamana päivänä 1-2 tippaa parafiiniöljyä gekolle. Parafiiniöljyä saa apteekista. Tippa sipaistaan liskon suupieleen, josta gekko sen sitten nuolee. Seuraa ettei eläin pyyhi sitä mihinkään, vaan tosiaan nuolee sen. Jos hoito ei tuota tulosta n. viikossa, ota yhteyttä matelijoita hoitavaan eläinlääkäriin.

Syömättömyys
Syömättömyys on varsin yleinen ongelma, mutta osoittautuu usein harmittomaksi paastoksi. Leopardigekoille on normaalia paastota lyhyitä aikoja silloin tällöin ja talvilevon ja lisääntymiskauden alussa paastoaminen voi venyä jopa parin kolmen kuukauden pituiseksi. Syömättömyys voi johtua kuitenkin myös esimerkiksi loisista, suun/nielun tulehduksesta tai suolitukoksesta. Syömättömyyden lisäksi sairaustapauksissa on kuitenkin yleensä havaittavissa jossain vaiheessa muitakin oireita, kuten laihtuminen, nahanluontiongelmat ja apaattisuus. Jos gekkosi paastoaa yllättäen ja havaitset muita oireita tai syömättömyys jatkuu yli kuukauden, etkä luule sen johtuvan talvilevosta/lisääntymispaastosta, kysy neuvoa kokeneilta harrastajilta tai oireiden ollessa hälyttäviä, suoraan eläinlääkäriltä.

Muut sairaudet
Muita, joskin hiukan harvinaisempia sairauksia gekoilla ovat esimerkiksi silmien, suun/nielunja hengitysteiden tulehdukset. Jos silmät rähmivät, hengitys vinkuu kuuluvasti tai suu on arka ja punoittaa, eikä ruoka maistu, syynä voi olla tulehdus. Jos epäilet jotakin näistä, ota yhteyttä kokeneeseen harrastajaan tai jos oireet ovat selvät ja hälyttävät, ota yhteys suoraan eläinlääkäriin.

Haavat ja palovammat
Joskus gekko voi saada lämpölaitteista palovammoja tai terraarion sisustuksesta haavoja. Joskus gekot tappelevat, jolloin haavoja ja ruhjeita voi syntyä. Erota tappelevat gekot toisistaan, jos syynä on nahistelu (pureminen on osa parittelukäyttäytymistä ja aivan normaalia). Palovammoja ja haavoja hoidetaan puhdistamalla ne esimerkiksi septidinellä/betadinella tai vastaavalla miedolla desinfiointiaineella ja sen jälkeen vammaan voi laittaa vaikkapa vetramil-voidetta. Kannattaa siirtää gekko parantumisen ajaksi puhtaaseen terraarioon, jossa ei ole mitään mikä voisi mennä haavaan kuten turvetta wetboxissa. Pienet palovammat paranevat kuitenkin usein itsestään, isommat voivat vaatia hoitoa. Haavat kannattaa aina hoitaa. Jos haavat ja palovammat ovat isoja ja osoittavat merkkejä tulehtumisesta, ota heti yhteys eläinlääkäriin.

Hännän irtoaminen
Gekon kuolioon mennyt hännänpää. Pätkä putosi itsekeen irti,
mutta gekko ei kasvattanut häntää takaisin.
Leoski saattaa pudottaa häntänsä, jos se säikähtää rajusti jotain, toinen gekko puree sitä tai jos hännän ympärille on jäänyt nahkaa kiristämään. Häntä kasvaa kyllä takaisin, mutta se ei ole yhtä kaunis kuin alkuperäinen häntä. Jos gekko pudottaa hännän, kannattaa tarkkailla, ettei hännäntyvi pääse tulehtumaan, sen voi puhdistaa betadinella. Gekkoa ei voi laittaa talvilevolle, jos sen häntä irtoaa, koska siellä on sen kaikki vararavinto, jolla se selviäisi talvilevosta. Häntänsä pudottanutta gekkoa täytyy siis ruokkia normaalia useammin ja enemmän. Häntä kasvaa takaisin n. puolessa vuodessa. Jos häntä putoaa kuolion kautta, niin silloin häntä ei enää kasva takaisin vaan gekosta tulee töpö. Tällöin sitä täytyy aina ruokkia enemmän kuin normaalihäntäistä gekkoa, riippuen onko koko häntä irti vai vaan osa siitä.


Lisääntyminen

Leoskit parittelemassa. Koiras pitää
hampaillaan kiinni naaraan päästä.




Koiras ja naarasleoskin sukupuoli erot. Kuvassa olevat gekot
ovat 25g painoisia ja 4-5kk ikäisiä.

Leopardigekko koiraat tulevat sukukypsiksi 3-6kk iässä, jolloin niille kasvaa hemipenis pullistumat(ns. kivekset) hännäntyveen sekä rauhasrivi tulee näkyviin. Naaraat tulevat sukukypsiksi 7-9kk iässä. Leoskeja ei tulisi parittaa ennen puolentoista vuoden ikää ja naaraan tulisi painaa vähintään 50g ja koiraan 45g.

Leoskit parittelevat keväällä talvilevon jälkeen. Parittelussa koiras päristelee häntäänsä naaraille, nuolee niitä ja näykkii. Lopulta se nousee naaraan selkään ja tarraa hampaillaan ja jaloillaan naaraaseen kiinni. Touhu näyttää väkivaltaiselta, mutta naaraaseen ei yleensä jää kuin pieniä jälkiä parittelusta. Parittelun jälkeen koiras puhdistaa sukupuolielimensä nuolemalla. Yksi parittelukerta riittää hedelmöittämään koko lisääntymiskauden muninnat. Terraariossa pitää olla naaraalle munintalaatikko, esim. jäätelörasia missä on kosteaa lannoittamatonta turvetta n. 5cm kerros. Leoskinaaras munii 3-5 viikon kuluttua parittelusta 1-2 n. 2cm pituista valkoista munaa.  Leoskinaaraat munivat kesän aikana 4-6 kertaa 3-5 viikon välein. Monesti ensimmäiset munat eivät ole hedelmöittyneitä. Munintalaatikko on naaraalla oltava aikuisena joka tapauksessa oli se koiraan kanssa tai ei, sillä se saattaa silti munia. Jos ei löydä sopivaa munintapaikkaa, niin se voi menehtyä munintavaikeuksiin.


Naaras on juuri muninut kaksi munaa eikä vielä
 ehtinyt peittää niitä.
Munat nostetaan varovasti munintalaatikosta haudontalaatikkoon. Haudontalaatikoksi kelpaa esim. karkkilaatikko, jossa on rei'itetty kansi. Laatikkoon laitetaan 5-7cm vermikuliittia tai lannoittamatonta turvetta. Materiaali kostutetaan ja munat haudataan puoliksi haudontamateriaalin sisään. Varo ettei muna pääse kääntymään siirtovaiheessa, nosta se samassa asennossa haudontalaatikkoon kuin missä se oli munintalaatikossa.

Haudontalaatikko siirretään varovasti erilliseen hautomoon. Hautomon voi rakentaa itse tai ostaa valmiina eläinkaupasta. Itserakennetun hautomon voi tehdä esim. styrokskylmälaukkuun. Styrokslaatikon pohjalle laitetaan isompi muovilaatikko, johon laitetaan vettä ja akvaariolämmitin. Isomman laatikon sisään laitetaan pienempi laatikko tai taso jonka päälle haudontalaatikko laitetaan. Lämpötilaa säädetään säätämällä akvaariolämmitintä. Hautomo rakennetaan valmiiksi ja lämpötila säädetään oikeaksi ennen munien tuloa.

Munia vermikuliitissa haudontalaatikossa. Etuvasemmalla
oleva muna on juuri kuoriutumassa, koska sen pinta on jo hieman
revennyt.
Leoskinpoikasten sukupuoleen voidaan vaikuttaa haudontalämpötilalla. Jos munat haudotaan 27-29°C tulee varmemmin naaraita, jos taas munat haudotaan 30-33°C lämpötilassa tulee varmemmin koiraita. Poikaset kuoriutuvat 45-80vrk kuluttua. Meillä poikaset ovat kuoriutuneet keskimäärin 60vrk paikkeilla, eli n. 2kk haudonnan aloittamisesta. Joskus kehitys on jäänyt kesken ja munista löytyy puoliksi kehittyneitä yksilöitä. Vika voi olla haudonnassa, eli kosteus tai lämpö on väärä tai muna on päässyt heilahtamaan jolloin sikiö hukkuu. Myös poikasen vanhemmat voivat tuottaa elinkelvottomia yksilöitä, jotka eivät ikinä kehity loppuun asti.


1. kuvassa muna on kasvanut niin paljon, että se on revennyt.
2. kuvassa gekko on rikkonut munan ja sen nenä näkyy.
3. kuvassa gekko on tullut kokonaan ulos munasta ja
litistyneet kuoret ovat sen vieressä.
Poikanen rikkoo munahampaalla munan kuoren ja tulee pääedellä ulos munasta. Poikanen siirretään poikaslaatikkoon vasta, kun se on itse tullut ulos munasta. Poikanen vielä kuoriutumisvaiheessa imeyttää itseensä ruskuaispussin ravinteita, joilla se pärjää ensimmäisen elinviikkonsa ajan. Jos se autetaan munasta ulos, ei ruskuaispussi ehdi imeytyä kunnolla. Joskun poikasella saattaa roikkua ruskuaispussi vielä mahanalla kun se on tullut munasta ulos. Tällöin kannattaa poikanen jättää hautomoon kunnes pussi on irronnut tai sitten sen voi siirtää kostealla paperilla vuorattuun laatikkoon ja laittaa johonkin lämpöiseen ja siirtää se sitten poikaslaatikkoon, kun ruskuaispussi on irronnut. Jos poikasella on selvä napatyrä ja sen sisäelimet meinaavat tulla ulos navan reijästä, tällöin poikanen täytyy lopettaa, koska se ei ole elinkelpoinen yksilö. Samoin jos poikasella on joku epämuodostuma kuoriutuessa, tulee se lopettaa, ettei se jää kitumaan ja kuolemaan hitaasti. Onneksi komplikaatiot ovat harvinaisia ja yleensä poikaset kuoriutuvat normaalisti.

Poikaslaatikoksi sopii esim. karkkilaatikko tai 10-15l smartstore laatikko. Pienestä laatikosta poikanen löytää helpommin ruokaa ja "ahtaus" luo gekolle turvaa. Laatikon pohjalle laitetaan talouspaperia. Sisustukseksi laitetaan pieni wetboxi (esim. pyöreä raejuustopurkki, jonka kanteen laitetaan kostea paperi ja kuppi laitetaan sen päälle jolloin purkki on ns. ylösalaisin), joku kuiva piilo (esim. puolikas vessapaperihylsy), vesi- ja kalkkikuppi (esim. pullonkorkit) ja ruokakuppi, jossa kalkkia (esim. pilttipurkin kansi). Wetboxi on tärkeä olla heti poikaslaatikossa, koska poikanen luo nahkansa ensimmäisinä elinpäivinään ennen kuin se alkaa syömään.


Kahden poikasen 13l smarttilaatikko.
Poikanen ruokitaan aluksi päivittäin pienillä jauhomadoilla tai sirkoilla. Kuoriutumisen jälkeen poikanen ei välttämättä syö jopa ensimmäiseen viikkoon, mutta yleensä ruoka alkaa viikon kuluttua jo maistumaan. Kun poikanen on 1-2kk ikäinen, voidaan sillä pitää yksi paastopäivä viikossa. Kun poikanen on 4-5kk ikäinen ja hyväkuntoinen voidaan ruokintaa vähentää 4-5krt/vko ja kun gekko on vuoden ikäinen voidaan ruokintaa vähentää 3krt/vko. Poikaslaatikon pohjapaperit vaihdetaan tarpeen mukaan, n. 1-2 viikon välein. Poikanen voidaan luovuttaa uuteen kotiin, kun se on 2kk ikäinen ja syö, kakkii ja luo nahan normaalisti.

Lähteet ja hyödylliset linkit
- Omat kokemukset
Matelijat.info
Herppi.net matelijafoorumi
Snowdrop's geckos (tietoa leoskeista ja hoito-ohjeet)
Pretty Gecko kasvattajasivut (leoskin hoito-ohje)