Krokotiiliskinkki

Krokotiiliskinkin hoito-ohje

Hoito-ohje perustuu Tribolonotus graciliksen hoitoon. Krokotiiliskinkki (Tribolonotus gracilis) on harvinainen lemmikki Suomessa. Krokotiiliskinkki on perusluonteeltaan arka ja piilotteleva eläin. Ne juoksevat todella nopeasti karkuun eivätkä yleensä pidä käsittelystä. Eniten ne tykkäävät olla omissa oloisaan terraariossa ja joskus niitä pääsee näkemään, kun vipeltävät terraariossa menemään. Krokoskinkin hoito on suhteellisen helppoa ja skinkki sopii jo vähän matelijoita harrastaneelle ihmiselle. Krokotiiliskinkki on hämäräaktiivinen laji, mutta liikkuu monesti myös päivisin terraariossa.

Kotoisin nämä upeat otukset ovat Papua Uusi-Guineasta, Amiraliteettisaarilta. Luonnossa ne elävät trooppisilla sademetsäalueilla aluskasvillisuuden suojissa, missä on viileää. Lähistöllä on yleensä vesistö, jonne ne menevät uimaan ja ne tykkäävät kaivaa maata ja piiloutua juurakoiden, kasvien ja lehtien alle. 

Krokot kasvavat 16-25cm kokoiseksi ja painavat aikuisena 38-45g. Koiraat kasvavat hieman suuremmiksi ja raskasrakenteisemmiksi kuin naaraat. Ne elävät vankeudessa n. 12-15 vuotta.

Terraario

Nuoren krokotiiliskinkin asumus. Pohjalla paksu kerros
luonnonturvetta, sisustuksena kanto sekä
eläviä kasveja ja iso vesiastia.

Sopivan kokoinen terraarion pohjapinta-ala yhdelle aikuiselle on 100x50cm terraario, mutta useammalle skinkille terran pitää olla suurempi ja aina yksinkin elävä skinkki käyttää hyväkseen isommankin tilan. Terraarion korkeudeksi riittää 40-50cm, mutta ei haittaa vaikka olisi korkeampikin. Terraarioksi sopii liukuoviterraario, itse tehty vaneriterraario tai vaikkapa vanha akvaario, jossa on verkkokansi. Poikasille riittää 30 litrainen smartstore laatikko ja kasvaessaan ne sitten siirretään joko isompaan lootaan tai sitten aikuisterraan. Älä koskaan laita kahta koirasta samaan terraan, koska ne tappelevat! Myös kaksi naarasta saattavat nahistella munintapesästään, joten parasta on pitää skinkkejä yksittäin tai pareittain (yksi naaras ja yksi koiras).

Olosuhteet
Krokotiiliskinkille riittää yleisvalaistukseksi pienitehoinen (2.0 tai 5.0) UVB-loisteputki. Sopiva lämpötila terraarion viileässä päädyssä on 22-23°C ja lämpimässä päässä 26-28°C. Yöllä lämpötila saa laskea 20°C. Terraarion lämpötila ei saa missään nimessä nousta yli 30°C! Korkea lämpötila stressaa liskoa ja se voi jopa menehtyä. Parhaiten lämpimän pään saa järjestettyä pienitehoisella lämpömatolla (15w tai pienempi) joka sijoitetaan terraarion alle. Myös pienitehoisen lämpölamppu käy, se sijoitetaan terraarion sisä- tai ulkopuolelle tilanteesta riippuen. Lämmitys ja valot ovat päällä 12h ja poissa 12h.

Sopiva kosteusprosentti terraariossa on 70%, joka saadaan aikaan sumuttelemalla terraariota pari kertaa päivässä tai asentamalla terraarioon sumutuslaitteen, joita saa eläinkaupoista.

Pohjamateriaali
Krokotiiliskinkit tykkäävät kaivautua pohjamateriaaliin, joten pohjamateriaalia tulisi olla reilusti, n. 10-20cm kerros. Terraarion pohjaksi sopii parhaiten lannoittamaton turve, joka kastellaan kosteaksi, mikä auttaa ylläpitämään terraarion kosteutta. Pohjalla voidaan myös käyttää puuhaketta, kookoskuitua yms. helposti kaiveltavaa materiaalia. Pinnalle voidaan laittaa kerros sammalta tai lehtikariketta. Poikasen terraarioon paras pohjamateriaali on talouspaperi, joka on helppo vaihtaa ja poikanen ei pääse vahingossa syömään pohjamateriaalia esim. saalistaessaan pohjalle joutunutta sirkkaa.

Sisustus
Skinkkien terraan laitetaan sopivia piilo- ja kiipeilypaikkoja, kuten kantoja, kiviä, oksia, ruukkuja, eläviä tai muovikasveja tai esim. eläinkaupasta saatavia luolia ja muita piiloja. Skinkin tulee mahtua piiloon kokonaan ja useammalle liskolle pitää olla useampi piilo, jotta kaikki mahtuvat piilottelemaan samaan aikaan. Piiloja sijoitellaan sekä lämpimään että viileään päätyyn terraariota, jolloin skinkki voi säädellä ruumiinlämpöään siirtymällä piilosta toiseen. 

Myös suuri vesiastia kuuluu sisustukseen, johon skinkki pääsee uimaan halutessaan. Vesiastiasta täytyy päästä helposti pois. Aikuisella liskolla vesiallas saa peittää 1/3 terraariosta. Terraarioon laitetaan myös kalkkikuppi, josta lisko saa syödä kalkkia vapaasti. Vain mielikuvitus on rajana terraariota sisustettaessa! Vältä kuitenkin käyttämästä teräviä tai piikikkäitä sisusteita, joihin lisko voi loukata itsensä.


Ruokinta

Krokotiiliskinkit ovat hyönteissyöjiä ja luonnossa niille kelpaavat erilaiset toukat, lierot, madot, sirkat, etanat, kuoriaiset ja torakat. Vankeudessa pääasiallista ruokaa ovat jauhomadot, pienet jättikset ja sirkat. Niille voi tarjota myös pientä torakkaa, pieniä ruusukuoriaisen toukkia, vahakointoukkia ja buffalomatoja. Myös ulkoa voi kerätä erilaisia hyönteisiä liskoille ruuaksi, kuten kastematoja, perhosia, heinäsirkkoja, kärpäsiä, hämähäkkejä ja toukkia. Älä kuitenkaan kerää teiden varsilta tai lannoitetuilta/myrkytetyiltä pelloilta, koska niissä saattaa olla pakokaasuja ja muita myrkkyjä. Myöskään piikikkäät ja karvaiset hyönteiset eivät ole sopivaa ruokaa skinkeille.

Aikuiset skinkit ruokitaan joka toinen päivä ja poikaset päivittäin. Ruokaeläin on sopivan kokoinen, kun se on yhtäpitkä kuin mitä liskon pää on leveä. Madot ja toukat saavat olla pidempiäkin, koska ne eivät ole kovinkaan paksuja normaalisti. Hyönteiset pölytetään aina kalkissa ja kerran viikossa kalsium-vitamiinivalmisteessa (Nutrobal, Nekton Rep). Ruuat voi tarjota kupista, kädestä, pinseteistä tai päästää terraarioon vapaaksi, jolloin lisko joutuu ne itse metsästämään. Muista kuitenkin kerätä ruokaläimet pois terraariosta tai vaihtaa kuppiin uudet madot päivittäin tai parin päivän välein, koska ruokaeläimen ravintoarvo laskee nopeasti ja suuret ruokaeläimet saattavat purra liskoja niiden levätessä. Kädestä/pinseteistä tarjottaessa näet varmasti, montako ruokaeläintä gekko syö, kupista tai terraarioon vapaana tarjottaessa ei takeita syömisestä aina ole, varsinkin jos samassa terraariossa asuu monta liskoa.

Hyväkuntoinen krokoskinkki on jäntevä, hieman tanakka ja elinvoimainen. Liian lihava ja huonokuntoinen skinkki on erittäin pullea, laiska ja voimaton.



Hoito
Skinkin päivittäisiin hoitotoimenpiteisiin kuuluu vedenvaihto, ruokinta, terran siivous ja liskon terveydentilan tarkkailu. Krokoskinkille kannattaa tehdä silloin tällöin terveystarkastus ja kirjoittaa tulokset johonkin vihkoon ylös, jotta niitä voi sitten vertailla keskenään ja huomaa paremmin, jos liskolla ei ole kaikki hyvin. Liian usein liskoa ei kuitenkaan kannata käsitellä, koska ne stressaavat sitä aika paljon. Päivittäin silmäillään liskon käytöstä, eli onko se virkeä vai apaattinen, syökö se, juoko se, ulostaako ja vitrsaako normaalisti. Terve lisko liikuskelee terraariossa, syö ja juo sekä ulostaa ja virtsaa normaalisti. Silmät ovat kirkkaat eivätkä rähmi ja hengitys ei vingu tai kuulosta tukkoiselta eikä nenästä valu eritteitä.

Käsittely

Krokoskinkki yllätettiin kookospiilostaan. Kuvan jälkeen
se säntäsi inisten karkuun.

Krokotiiliskinkit ovat arkoja ja piilottelevia eläimiä, joten käsittely tulisi pitää minimissä. Toki on olemassa kesympiä yksilöitä, jotka sietävät käsittelyä hiukan paremmin. Liskoa käsitellään varmoin ottein, mutta rauhallisesti ja määrätietoisesti. Liskon kimppuun ei saa hyökätä ylhäältäpäin, vaan varovasti ujutetaan sormet liskon alle ja hellästi nostetaan kädelle. Lisko saattaa paeta kädestä hyppäämällä ja juoksemalla, joten käsittelyn tulisi tapahtua joko terraariossa tai lattiatasolla. Skinkki voi myös pudottaa häntänsä, joten hännästä ei saa koskaan tarttua.

Liskot harvemmin puolustautuvat puremalla. Ne yleensä ensin jähmettyvät ja sitten juoksevat karkuun. Monesti puolustautuessaan ne pitävät narisevaa tai vaakkuvaa ääntä.

Nahanluonti
Skinkit luovat nahkansa n. 4-8 viikon välein. Tällöin skinkin väri haalenee ja se muuttuu harmaaksi. Ilmiö johtuu nesteestä, jota tulee vanhan ja uuden nahan väliin. Nahanluonnin aikaan terraarion kosteudesta on pidettävä erityisesti huolta, liian kuivissa oloissa nahkaa voi jäädä varpaiden ympärille, kuonoon ja silmien ympärille. Varsinkin varpaisiin tai häntään jäänyt nahka voi vaarantaa liskon terveyden, sillä se estää verenkiertoa ja sitäkautta varvas tai häntä voi mennä kuolioon tai tulehtua pahasti.

Jos nahka ei meinaa irrota, liskoa voi sumutella ja jos tilanne näyttää todella pahalta, voi skinkin pyydystää karkkilaatikkoon, jossa on kosteaa talouspaperia tai märkä pyyhe. Tarvittaessa voi loput nahat varovasti irroittaa sormilla hieroen tai pihdeillä. Nahkoja ei saa vetää irti väkisin, jotteivat uudet suomut rikkoonnu. Ongelmat nahanluonnissa saattavat olla myös merkkejä muista sairauksista kuten kalkin tai vitamiinin puutoksesta tai loisista. Jos nahanluontiongelmat toistuvat, voi gekkosi olla sairas ja se täytyy viedä eläinlääkäriin tarkempiin tutkimuksiin.


Sairaudet
Lihavuus

Terve lisko on hiukan pullea, mutta liika lihavuus kuitenkin on haitaksi liskolle. Liikalihavuutta voi välttää antamalla skinkin saalistaa itse ruokansa edes silloin tällöin ja välttää lihottavien hyönteisten, kuten vahakoin toukkien, tarjoamista kuin herkkuna silloin tällöin. Jos sinkki on päässyt pulskistumaan liiaksi, voi ruokintakertojen ja kerralla annettavan ruuan määrää vähentää. Muista kuitenkin huolehtia siitä, että lisko saa edelleen tarpeeksi vitamiineja ja kalkkia.

Puutostilat

Jos lisko ei saa riittävästi kalkkia tai vitamiinia, siitä seuraa usein muita vakavempia sairauksia ja ongelmia. Näitä ovat esimerkiksi MBD, heikkenevä yleiskunto ja nahanluontiongelmat. Pidä siis aina huoli, että gekolla on saatavilla kalkkia ja muista pölyttää ruokaeläimet säännöllisesti vitamiinissa.

MBD (Metabolic Bone Disease)

MBD on D-vitamiinin ja kalkin puutoksesta johtuva luukato. Erityisesti kasvava poikanen tarvitsee paljon kalsiumia ja D-vitamiinia, joten varmista käyttäväsi vitamiinia jossa on D-vitamiinia ja mielellään runsaasti kalsiumia (esim. Nutrobal). Kalsiumia voi myös lisätä vitamiinin kanssa ruokaan. Sekä aikuisilla että poikasilla täytyy olla myös kalkkikuppi terraariossa. MBD ilmenee poikasilla ja nuorilla liskoilla raajojen väärään asentoon kasvamisella ja pahimmassa tapauksessa selkä on köyryssä eikä lisko pysty nostamaan päätään. Aikuisilla MBD alkaa ilmetä aluksi usein raajojen ja puruvoiman heikkoutena, esimerkiksi ruokaeläimet alkavat tipahdella suusta. Alkuvaiheessa MBD:n saa hoidettua usein kotikonstein lisäämällä kalsiumia ruokaan ja jos vitamiinia ei käytetä joka kerralla, nyt käytetään. Jos MBD on päässyt pitkälle, eläinlääkärihoito on tarpeen.

Sisäloiset

Joskus varsinkin ulkomailta tuoduilla skinkeillä on sisäloisia. Yleiskunnoltaan terveet liskot voivat kestää pienen määrän loisia ilman oireita, mutta esimerkiksi loisten runsas lisääntyminen ja eläimen stressi tuovat oireet esiin. Oireita voivat olla ruokahaluttomuus ja nopea laihtuminen, laihtuminen syömisestä huolimatta, nahanluontiongelmat ja joskus jopa selvä apaattisuus tai ripuli. Jos epäilee liskollaan loisia, voi lähettää ulostenäytteen sellaiselle eläinlääkärille, jotka näitä tutkivat. Kun loistartunta varmistuu, loisista pääsee suhteellisen helposti eroon matokuurilla. Yleensä tähän käytetään Axilur -nimistä valmistetta, jota saa apteekista. Ohjeet ja annostuksen saa esimerkiksi matelijalääkäri Johanna Rauliolta.

Suolitukos

Suolitukos johtuu pohjamateriaalin syömisestä, huonosti sulavasta ruoasta ja liian alhaisista lämpötiloista. Suolitukos johtaa hoitamattomana kuolemaan, joten kannattaa ehkäistä sen mahdollisuus antamalla ruokaeläimet kupista ja varmistamalla lämmityksen olevan riittävä (lämmittelypaikalla 26-28°C). Joskus runsas rasvainen ruoka (vahakointoukat varsinkin) on omiaan aiheuttamaan suolitukosta.

Suolitukos ilmenee usein ruokahaluttomuutena ja ummetuksena. Vatsa saattaa olla turvoksissa ja tuntua kovalta tai pinkeältä. Jos liskon ruokahalu säilyy aluksi, tukos yleensä vain kasvaa ja turvotus lisääntyy. 

Suolitukosta voi yrittää hoitaa antamalla muutamana päivänä 1-2 tippaa parafiiniöljyä eläimelle. Parafiiniöljyä saa apteekista. Tippa sipaistaan liskon suupieleen, josta se sen sitten nuolee. Seuraa ettei eläin pyyhi sitä mihinkään, vaan tosiaan nuolee sen. Jos hoito ei tuota tulosta n. viikossa, ota yhteyttä matelijoita hoitavaan eläinlääkäriin.

Syömättömyys

Syömättömyys on varsin yleinen ongelma, mutta osoittautuu usein harmittomaksi paastoksi. Syömättömyys voi johtua kuitenkin myös esimerkiksi loisista, suun/nielun tulehduksesta tai suolitukoksesta. Syömättömyyden lisäksi sairaustapauksissa on kuitenkin yleensä havaittavissa jossain vaiheessa muitakin oireita, kuten laihtuminen, nahanluontiongelmat ja apaattisuus. Jos gekkosi paastoaa yllättäen ja havaitset muita oireita tai syömättömyys jatkuu yli kuukauden, etkä luule sen johtuvan lisääntymispaastosta, kysy neuvoa kokeneilta harrastajilta tai oireiden ollessa hälyttäviä, suoraan eläinlääkäriltä. Syömättömyyden ensiapuna voi käyttää Nutriplus geeliä, jota sipaistaan liskon kuononpäähän, josta se nuolaisee sen suuhunsa.

Muut sairaudet

Muita, joskin hiukan harvinaisempia sairauksia liskoilla ovat esimerkiksi silmien, suun/nielunja hengitysteiden tulehdukset. Jos silmät rähmivät, hengitys vinkuu kuuluvasti tai suu on arka ja punoittaa, eikä ruoka maistu, syynä voi olla tulehdus. Jos epäilet jotakin näistä, ota yhteyttä kokeneeseen harrastajaan tai jos oireet ovat selvät ja hälyttävät, ota yhteys suoraan eläinlääkäriin.

Haavat ja palovammat

Joskus lisko voi saada lämpölaitteista palovammoja tai terraarion sisustuksesta haavoja. Joskus liskot tappelevat, jolloin haavoja ja ruhjeita voi syntyä. Erota tappelevat eläimet toisistaan, jos syynä on nahistelu (pureminen on osa parittelukäyttäytymistä ja aivan normaalia). Palovammoja ja haavoja hoidetaan puhdistamalla ne esimerkiksi septidinellä/betadinella tai vastaavalla miedolla desinfiointiaineella ja sen jälkeen vammaan voi laittaa vaikkapa vetramil-voidetta. Kannattaa siirtää gekko parantumisen ajaksi puhtaaseen terraarioon, jossa ei ole mitään mikä voisi mennä haavaan kuten turvetta wetboxissa. Pienet palovammat paranevat kuitenkin usein itsestään, isommat voivat vaatia hoitoa. Haavat kannattaa aina hoitaa. Jos haavat ja palovammat ovat isoja ja osoittavat merkkejä tulehtumisesta, ota heti yhteys eläinlääkäriin.

Hännän irtoaminen

Skinkki saattaa pudottaa häntänsä, jos se säikähtää rajusti jotain, toinen lisko puree sitä tai jos hännän ympärille on jäänyt nahkaa kiristämään. Häntä kasvaa kyllä takaisin, mutta se ei ole yhtä kaunis kuin alkuperäinen häntä. Jos lisko pudottaa hännän, kannattaa tarkkailla, ettei hännäntyvi pääse tulehtumaan, sen voi puhdistaa betadinella. Häntä kasvaa takaisin n. puolessa vuodessa. Jos häntä putoaa kuolion kautta, niin silloin häntä ei enää kasva takaisin vaan liskosta tulee töpö.

Lähteet ja hyödylliset linkit
- Omat kokemukset
- Piritta Paajasen kirjoittama hoito-ohje
- Tribolonotus.com (tietoa krokoskinkistä englanniksi)
- Herppi.net matelijafoorumi