Kääpiöparta-agama

Kääpiöparta-agaman hoito-ohje

Kääpiöparta-agamat (Pogona henrylawsoni) eli tutummin kääpiöpartis ovat suosittuja lemmikkejä helppohoitoisuutensa, kesyyntyvyytensä ansiosta. Ne sopivat hyvin myös aloittelevalle matelijaharrastajalle.

Kääpiöpartikset ovat päiväaktiivisia, joten niiden puuhastelua on mukava seurata päivisin. Ne tykkäävät paljon kiipeillä ja tähystellä korkealta ympäristön tapahtumia. Perusluonteeltaan kääpiöpartikset ovat uteliaita ja kilttejä eivätkä ne yleensä pure. Poikkeuksena yksilöt jotka eivät ole tottuneet käsittelyyn ja sitten pienet poikaset, jotka vaistomaisesti puolustautuvat kun niihin koskee.

Kotoisin nämä hauskat liskot ovat Koillis-Australian sisämailta kuivilta aroilta ja aavikoilta. Kääpiöpartis kasvaa n. 22-28cm mittaiseksi ja painaa aikuisena 60-100g, koiraitten jäädessä naaraita pienemmiksi. Nämä otukset yleensä elävät 6-10 vuotta.


Terraario
Sopivan kokoinen terraarion pohjapinta-ala yhdelle aikuiselle on 100x50cm terraario, mutta useammalle agamalle terran pitää olla suurempi ja aina yksinkin elävä lisko käyttää hyväkseen isommankin tilan. Terraariossa olis hyvä olla korkeutta 45-50cm, jotta sinne saadaan järjestettyä tarpeeksi kiipeilymahdollisuuksia. Terraarioksi sopii liukuoviterraario, itse tehty vaneriterraario tai vaikkapa vanha akvaario, jossa on verkkokansi. Poikasille riittää pienempikin terraario esim. 80x40cm ja kasvaessaan ne sitten siirretään joko isompaan lootaan tai sitten aikuisterraan. Älä koskaan laita kahta koirasta samaan terraan, koska ne tappelevat!

Olosuhteet
Kääpiöparta-agama on aavikkolaji, joten se tarvitsee vahvan UVB-valaistuksen. Parhaiten sopii 10-12% UVB-loisteputki yleisvaloksi ja sitten lämmittelypaikalle 50-75w lämpöspotti. 
Lämmittelypaikan lämpötila pitää olla 35-42°C ja terraarion yleislämpötilaksi riittää normaali huoneenlämpö (n. 20°C). Valot ovat päällä 12h ja poissa 12h. Kääpiöpartikset hyödyntävät parhaiten ylhäältä päin tulevan lämmön. Itse käytän lämpölamppua jonka alla on juurakko, jolla voi lämmitellessä tarkkailla ympäristöä.

Kosteusprosentti terraariossa saa olla aika alhainen, 35% on ihan ok. Liskoa voi muutaman kerran viikossa sumutella, jolloin varmistetaan nesteen saanti sekä nahanluontien onnistuminen.

Pohjamateriaali
Terraarion pohjamateriaaliksi nuorelle alle vuoden ikäiselle yksilölle käy parhaiten muovimatto, kivilaatat tai talouspaperi. Muovimatto on kaikista helpoin pitää puhtaana ja koska sitä saa minkä värisenä vain, saa liskolle juuri sen näköisen pohjan kuin haluaa. Aikuiselle agamalle paras pohja olisi excavator hiekasta muotoiltu pohja. Se on kastuessaan kovettuvaa pohjamateriaalia, josta voi muotoilla erilaisia luolia ja mäkiä. Aikuiselle voi laittaa myös ohuen kerroksen hiekkaa, niin ettei pohja kuitenkaan upota hirveästi ja rasita niveliä. Mutta jos lisko alkaa sitä syömään, niin pohja tulee heti vaihtaa takaisin muovimattoon tmv. Hiekka voi syötynä aiheuttaa suolitukoksen, joka pahimmillaan johtaa kuolemaan. Liskoille on olemassa kalkkihiekkaa, mutta se on vielä vaarallisempaa, koska se aiheuttaa samallalailla suolitukoksen kuin normaali hiekka ja liskot syövät sitä mielellään, koska se on kalkkipitoista! Älä siis ikinä osta kalkkihiekkaa liskollesi!


Sisustus
Terraarioon laitetaan sopivia piilo- ja kiipeilypaikkoja, kuten kantoja, kiviä, oksia, ruukkuja tai esim. eläinkaupasta saatavia luolia ja muita piiloja. Liskon tulee mahtua piiloon kokonaan ja useammalle liskolle pitää olla useampi piilo, jotta kaikki mahtuvat piilottelemaan samaan aikaan. Piiloja sijoitellaan sekä lämpimään että viileään päätyyn terraariota. Agamat tykkäävät kiipeillä, paistatella korkealla auringossa ja tarkkailla ympäristöään, joten lämmittelypaikka on hyvä sijoittaa jonkin korokkeen päälle, esim. kannon tai ison kiven päälle. Terraarion voi sisustaa myös isolehtisillä muovikasveilla ja esim. oikeilla myrkyttömillä kasveilla, tosin agama saattaa oikeat kasvit syödä. Myös vesiastia, johon lisko mahtuu kokonaan, kuuluu sisustukseen, samoin kalkkikuppi, josta lisko saa syödä kalkkia vapaasti. Vain mielikuvitus on rajana terraariota sisustettaessa!

Vältä kuitenkin käyttämästä teräviä tai piikikkäitä sisusteita, joihin lisko voi loukata itsensä.


Ruokinta
Kääpiö naaras matoaterialla
Kääpiöpartikset ovat sekasyöjiä, eli niiden ruokavalioon kuuluvat sekä hyönteiset että kasvikset. Tosin useinmiten kasvikset eivät oikein maistu, mutta niitä kannattaa silti tarjota liskolle. Sopivia hyönteisiä ovat jauhomadot, sirkat, torakat, jättijauhomadot sekä vahakointoukat (lihotusruokaa). Myös ulkoa voi kerätä erilaisia hyönteisiä liskoille ruuaksi, kuten perhosia, heinäsirkkoja, kärpäsiä, hämähäkkejä ja toukkia. Älä kuitenkaan kerää teiden varsilta tai lannoitetuilta/myrkytetyiltä pelloilta, koska niissä saattaa olla pakokaasuja ja muita myrkkyjä. Myöskään piikikkäät ja karvaiset hyönteiset eivät ole sopivaa ruokaa liskoille. Kasviksista sopivia ovat raastetut vihannekset kuten porkkana, paprika sekä bataatti sekä tummat salaatit sekä yrtit ja herneenversot.

Aikuiset agamat ruokitaan joka toinen päivä ja poikaset päivittäin. Ruokaeläin on sopivan kokoinen, kun se on yhtä leveä kuin liskon silmienväli. Madot ja toukat saavat olla isompiakin, koska ne eivät ole kovinkaan paksuja normaalisti. Hyönteiset pölytetään aina kalkissa ja 1-2 kertaa viikossa kalsium-vitamiinivalmisteessa (Nutrobal, Nekton Rep, Reptivite). Ruuat voi tarjota kupista, kädestä, pinseteistä tai päästää terraarioon vapaaksi, jolloin lisko joutuu ne itse metsästämään. Muista kuitenkin kerätä ruokaläimet pois terraariosta tai vaihtaa kuppiin uudet madot päivittäin tai parin päivän välein, koska ruokaeläimen ravintoarvo laskee nopeasti ja suuret ruokaeläimet saattavat purra liskoja niiden levätessä. Kädestä/pinseteistä tarjottaessa näet varmasti, montako ruokaeläintä lisko syö, kupista tai terraarioon vapaana tarjottaessa ei takeita syömisestä aina ole, varsinkin jos samassa terraariossa asuu monta liskoa.

Hyväkuntoinen agama on pullea ja sillä on lihaksikkaat jalat. Joskus agamat paastoavat pitkiäkin aikoja talvella (talvilepo) sekä keväällä (lisääntymiskausi) mutta siitä ei kannata huolestua, koska se on täysin normaalia. Jos paastoaminen alkaa vaikuttaa agaman terveyteen uhkaavasti (laihtuu paljon, menee flegmaattiseksi, ei juo yms.), kannattaa käyttää liskoa eläinlääkärissä tutkimuksissa ja tarkistaa sen terraario-olot, että kaikki on ok. 


Hoito
Agaman päivittäisiin hoitotoimenpiteisiin kuuluu vedenvaihto, terran siivous ja liskon terveydentilan tarkkailu. Kerran viikossa kannattaa liskolle tehdä perusteellinen terveystarkastus ja kirjoittaa tulokset vihkoon tai koneelle ylös, jotta niitä voi sitten vertailla keskenään ja huomaa paremmin, jos liskolla ei ole kaikki hyvin. Päivittäin silmäillään liskon käytöstä, eli onko se virkeä vai apaattinen, syökö se, juoko se, ulostaako ja virtsaako normaalisti. Terve lisko liikuskelee terraariossa, syö ja juo sekä ulostaa ja virtsaa normaalisti. Silmät ovat kirkkaat eivätkä rähmi ja hengitys ei vingu tai kuulosta tukkoiselta eikä nenästä valu eritteitä ja iho ei ole rutussa. Ruttuinen iho voi viitata nestehukkaan. Tällöin liskoa kannattaa kylvettää ja juottaa sumuttelemalla.

Käsittely
Kääpiöparta-agamat kesyyntyvät suhteellisen helposti ja oppivat jopa pyytämään terraariosta pois. Liskoa tulee käsitellä varmoin ottein, ettei se pääse putoamaan. Käppänä on ketterä ja nopea lisko, joten sitä kannattaa käsitellä terraariossa, lattialla/penkillä istuen tai pöydän päällä. Jos lisko ei itse tule kädelle/syliin, niin siihen tartutaan laittamalla toinen käsi liskon alle ja toinen päälle. Käsittelyyn tottuneen liskon voi nostaa terraariosta tarttumalla sitä ylhäältä päin keskiruumiin kohdalta, mutta pienimmät poikaset kannattaa "ajaa" kädelle toisella kädellä tai houkutella ruualla. Liskot tykkäävät monesti kiipeillä omistajan päällä ja kököttää olkapäällä katselemassa maisemia. Agamat on kuitenkin pääasiassa katselueläimiä, kuten muutkin matelijat, joten turhaa käsittelyä tulee välttää.

Nahanluonti
Kääpiöpartikset luovat nahkansa muutaman kuukauden välein, poikaset useammin kasvaessaan. Toisin kuin gekot, agamat luovat nahkansa osissa. Eli ensin lisko saattaa luoda nahan selästä, myöhemmin päästä ja sen jälkeen jalasta. Kun nahanluonti lähenee, liskon väri haalenee ja se muuttuu harmaaksi luotavasta kohdasta. Ilmiö johtuu nesteestä, jota tulee vanhan ja uuden nahan väliin. Nahka irtoaa erikokoisina paloina ja lisko itse irroittaa ne rapsuttamalla, repimällä ja hinkkaamalla itseään terraarion somisteisiin.

Agama olisi hyvä tarkistaa säännöllisesti, erityisesti varpaiden, hännän ja silmien ympäriltä. Varsinkin varpaisiin tai häntään jäänyt nahka voi vaarantaa liskon terveyden, sillä se estää verenkiertoa ja sitäkautta varvas tai häntä voi mennä kuolioon tai tulehtua pahasti. Jos kiinni jääneitä nahkoja löytyy, niin liskoa haudotaan lämpimän märän pyyhkeen sisällä tai se laitetaan lämpimän märän pyyhkeen kanssa esim. karkkilaatikkoon puoleksi tunniksi. Sitten nahat hierotaan varovaisesti irti sormilla. Nahkoja ei saa vetää irti väkisin, jotteivat uudet suomut rikkoonnu. Ongelmat nahanluonnissa saattavat olla myös merkkejä muista sairauksista kuten kalkin tai vitamiinin puutoksesta tai loisista. Jos nahanluontiongelmat toistuvat, voi liskosi olla sairas ja se täytyy viedä eläinlääkäriin tarkempiin tutkimuksiin.

Talvilepo
Kääpiöpartikset menevät talvella talvilevolle, mutta eivät kuitenkaan horrosta. Ne syövät vähemmän ja nukkuvat enemmän. Talvilevolla liskon voi ruokkia 1krt/vko, mutta silloin terran lämmityslaitteet pitää laittaa muutamaksi tunniksi päälle, jotta ruoka sulaisi paremmin. Jotkut yksilöt lopettavat syömisen kokonaan, mutta siitä ei kannata huolestua. Talvilepoon valmistautuminen aloitetaan syksyllä valojen ja lämmityksen vähentämisellä pikkuhiljaa (n. 15min/pvä). Valoja ja lämmitystä pidetään pois päältä 2-4kk, jonka jälkeen valoja ja lämmitystä aletaan taas pikkuhiljaa lisätä, kunnes päästään normaaliin vuorokausirytmiin. Talvilevolla lisko olisi hyvä herättää viikon tai parin välein ja juottaa kylvettämällä/sumuttelemalla. Tämän jälkeen voi hetkeksi valot sytyttää ja kun lisko menee takaisin nukkumaan, voi valot sammuttaa. Itse pidän liskot talvilevolla joulu-helmikuun ajan, eli vähennän valaistusta marraskuussa ja sytytän valot jälleen maaliskuussa. Meillä liskot ovat 3kk täysin ilman ruokaa, mutta tarkkailen niiden painoa jatkuvasti ja heti jos alkaa liikaa laihtumista tapahtua, lopetetaan talvilepo ja aletaan ruokkia agamaa normaalisti.

Ennen talvilepoa liskon tulee olla terve ja hyväkuntoinen, jotta sen voi laittaa levolle. Jos liskolla on terveydellisiä ongelmia, niin sitä ei kannata laittaa talvilevolle vaan odottaa että se paranee ja laittaa se levolle sitten seuraavana vuonna. Varsinkin nuoria liskoja en välttämättä laita levolle, jos ne eivät ole tarpeeksi kasvaneet ja pulskistuneet.

Sairaudet
Lihavuus
Terve agama on hiukan pullea ja lihaksikas. Liika lihavuus on haitaksi myös liskoille. Liikalihavuutta voi välttää antamalla agaman saalistaa itse ruokansa edes silloin tällöin ja välttää lihottavien hyönteisten, kuten vahakoin toukkien, tarjoamista kuin herkkuna silloin tällöin. Jos lisko on päässyt pulskistumaan liiaksi, voi ruokintakertojen ja kerralla annettavan ruuan määrää vähentää. Muista kuitenkin huolehtia siitä, että lisko saa edelleen tarpeeksi vitamiineja ja kalkkia. Lihavuuteen auttaa myös agaman laittaminen talvella talvilevolle, jolloin sitä ei ruokita ollenkaan muutamaan kuukauteen. Talvilevosta tietoa ylempänä.

Puutostilat
Jos lisko ei saa riittävästi kalkkia tai vitamiinia, siitä seuraa usein muita vakavempia sairauksia ja ongelmia. Näitä ovat esimerkiksi MBD, heikkenevä yleiskunto ja nahanluontiongelmat. Pidä siis aina huoli, että agamalla on saatavilla kalkkia ja muista pölyttää ruokaeläimet säännöllisesti vitamiinissa.

MBD (Metabolic Bone Disease)
MBD on D-vitamiinin ja kalkin puutoksesta johtuva luukato. Erityisesti kasvava poikanen tarvitsee paljon kalsiumia ja D-vitamiinia, joten varmista käyttäväsi vitamiinia jossa on D-vitamiinia ja mielellään runsaasti kalsiumia (esim. Nutrobal). Kalsiumia voi myös lisätä vitamiinin kanssa ruokaan. Sekä aikuisilla että poikasilla täytyy olla myös kalkkikuppi terraariossa. MBD ilmenee poikasilla ja nuorilla liskoilla raajojen väärään asentoon kasvamisella ja pahimmassa tapauksessa selkä on köyryssä eikä lisko pysty nostamaan päätään. Aikuisilla MBD alkaa ilmetä aluksi usein raajojen ja puruvoiman heikkoutena, esimerkiksi ruokaeläimet alkavat tipahdella suusta. Alkuvaiheessa MBD:n saa hoidettua usein kotikonstein lisäämällä kalsiumia ruokaan ja jos vitamiinia ei käytetä joka kerralla, nyt käytetään. Jos MBD on päässyt pitkälle, eläinlääkärihoito on tarpeen.

Sisäloiset
Joskus varsinkin ulkomailta tuoduilla agamilla on sisäloisia. Yleiskunnoltaan terveet liskot voivat kestää pienen määrän loisia ilman oireita, mutta esimerkiksi loisten runsas lisääntyminen ja stressi tuovat oireet esiin. Oireita voivat olla ruokahaluttomuus ja nopea laihtuminen, laihtuminen syömisestä huolimatta, nahanluontiongelmat ja joskus jopa selvä apaattisuus tai ripuli. Jos epäilee gekollaan loisia, voi lähettää ulostenäytteen sellaiselle eläinlääkärille, jotka näitä tutkivat. Kun loistartunta varmistuu, loisista pääsee suhteellisen helposti eroon matokuurilla. Yleensä tähän käytetään Axilur -nimistä valmistetta, jota saa apteekista. Ohjeet ja annostuksen saa esimerkiksi matelijalääkäri Johanna Rauliolta.

Suolitukos
Suolitukos johtuu usein irtonaisesta pohjamateriaalista (hiekka, sora, hake tms.) jota lisko on sitten tahallaan tai vahingossa maistellut. Huonosti sulava ruoka ja liian alhaiset lämpötilat voivat myös johtaa suolitukokseen. Suolitukos johtaa hoitamattomana kuolemaan, joten kannattaa ehkäistä sen mahdollisuus pitämällä pohjalla suuhun menemätöntä materiaalia ja varmistaa lämmityksen olevan riittävä (lämmittelypaikalla n. 35-42°C). Joskus runsas rasvainen ruoka (vahakointoukat varsinkin) on omiaan aiheuttamaan suolitukosta.
Suolitukos ilmenee usein ruokahaluttomuutena ja ummetuksena. Vatsa saattaa olla turvoksissa ja tuntua kovalta tai pinkeältä. Jos liskon ruokahalu säilyy aluksi, tukos yleensä vain kasvaa ja turvotus lisääntyy. Lisäksi vatsassa voi olla selkeä tumma läntti, jos lisko on syönyt esimerkiksi palan puuhaketta tai turvetta.
Suolitukosta voi yrittää hoitaa antamalla muutamana päivänä 1-2 tippaa parafiiniöljyä liskolle. Parafiiniöljyä saa apteekista. Tippa sipaistaan liskon suupieleen, josta se sen sitten nuolee tai ruiskulla suuhun. Seuraa ettei eläin pyyhi sitä mihinkään, vaan tosiaan nuolee sen. Jos hoito ei tuota tulosta n. viikossa, ota yhteyttä matelijoita hoitavaan eläinlääkäriin.

Syömättömyys
Syömättömyys on varsin yleinen ongelma, mutta osoittautuu usein harmittomaksi paastoksi. Agamille on normaalia paastota lyhyitä aikoja silloin tällöin ja talvilevon ja lisääntymiskauden alussa paastoaminen voi venyä jopa parin kolmen kuukauden pituiseksi. Syömättömyys voi johtua kuitenkin myös esimerkiksi loisista, suun/nielun tulehduksesta tai suolitukoksesta. Syömättömyyden lisäksi sairaustapauksissa on kuitenkin yleensä havaittavissa jossain vaiheessa muitakin oireita, kuten laihtuminen, nahanluontiongelmat ja apaattisuus. Jos gekkosi paastoaa yllättäen ja havaitset muita oireita tai syömättömyys jatkuu yli kuukauden, etkä luule sen johtuvan talvilevosta/lisääntymispaastosta, kysy neuvoa kokeneilta harrastajilta tai oireiden ollessa hälyttäviä, suoraan eläinlääkäriltä.

Muut sairaudet
Muita, joskin hiukan harvinaisempia sairauksia gekoilla ovat esimerkiksi silmien, suun/nielunja hengitysteiden tulehdukset. Jos silmät rähmivät, hengitys vinkuu kuuluvasti, agama pitää suutaan auki ilman syytä tai suu on arka ja punoittaa, eikä ruoka maistu, syynä voi olla tulehdus. Jos epäilet jotakin näistä, ota yhteyttä kokeneeseen harrastajaan tai jos oireet ovat selvät ja hälyttävät, ota yhteys suoraan eläinlääkäriin.

Haavat ja palovammat
Joskus lisko voi saada lämpölaitteista palovammoja tai terraarion sisustuksesta haavoja. Joskus yhdessä pidettävät yksilöt tappelevat, jolloin haavoja ja ruhjeita voi syntyä. Erota tappelevat liskot toisistaan, jos syynä on nahistelu (pureminen on osa parittelukäyttäytymistä ja aivan normaalia). Palovammoja ja haavoja hoidetaan puhdistamalla ne esimerkiksi septidinellä/betadinella tai vastaavalla miedolla desinfiointiaineella ja sen jälkeen vammaan voi laittaa vaikkapa vetramil-voidetta. Kannattaa siirtää gekko parantumisen ajaksi puhtaaseen terraarioon talouspaperipohjalle, jossa ei ole mitään mikä voisi mennä haavaan ja aiheuttaa tukehduksen. Pienet palovammat paranevat kuitenkin usein itsestään, isommat voivat vaatia hoitoa. Haavat kannattaa aina hoitaa. Jos haavat ja palovammat ovat isoja ja osoittavat merkkejä tulehtumisesta, ota heti yhteys eläinlääkäriin.

Hännän irtoaminen
Käppänät eivät pudota häntäänsä, kuten jotkut liskot. Häntä saattaa herkästi poikasilla katketa häntään jääneen nahan vuoksi tai ryhmäterraariossa kaverin pureman vuoksi. Katkennut häntä ei kasva takaisin, mutta ei myöskään haittaa liskon elämää. Jos häntä katkeaa jostain syystä, kannattaa hännänpää puhdistaa betadinella ja pitää lisko puhtaalla alustalla, ettei häntä tulehdu. Muista tarkistaa häntä nahanluonnin aikaan, ettei siihen jää nahkaa kiristämään! Ja jos liskot purevat toisiaan, tulisi ne erottaa, etteivät ne pure toisiltaan häntää tai varpaita irti.


Lähteet ja hyödylliset linkit
- Omat kokemukset
http://outoot.us/