Hiekkaboan hoito-ohje
 |
| Anery 66% poss. het. albino värinen kenian hiekkaboan koiraspoikanen |
Kenian hiekkaboa (Gongylophis colubrinus loveridgei) on suosiotaan kasvattava laji Suomessa. Se on pienikokoinen, myrkytön kuristaja, joka on käsiteltäessä kiltti ja rauhallinen eikä yleensä pure. Laji sopii myös aloittelijalle ja on suhteellisen helppohoitoinen. Kenian hiekkaboasta on jalostettu erilaisia värimuotoja, kuten albiino, snow, striped ja anery muodot. Hiekkaboa on hämäräaktiivinen, joten se lähtee hiekanalta liikkeelle ilalla pimeän tullen.
Kenian hiekkaboa sekä Saharan hiekkaboa ovat kotoisin Pohjois ja Itä-Afrikan puolikuivilta aavikoilta ja pensas-savanneilta. Kenian hiekkaboaa tavataan Tansanian, Kenian, Etiopian, Sudanin, Pohjois-Somalian, Pohjois-Tsadin, Länsi-Nigerian, Egyptin ja Länsi-Libyan alueilla.
Saharan hiekkaboaa Mauritanian, Senegalin, Gambian, Sierra Leonen, Guinean, Malin, Burkina Fason, Nigerian, Nigerin, Chadin, Sudanin, Norsunluu rannikon, Ghanan, Togon, Benin, Cameroon ja Keski-Afrikan Tasavallan alueilta.
Hiekkaboa (Gongylophis conicus) on kotoisin Intian, Pakistanin ja Sri Lankan alueilta.
Kenian hiekkaboa naaras kasvaa huomattavasti koirasta suuremmaksi. Naaraat kasvavat 71-81cm pituisiksi ja 300-500g painoisiksi koiraiden jäädessä vain 30-45cm pituisiksi ja 75-150g painoisiksi. Hiekkaboat elävät n. 20 vuotta, hyvällä hoidolla jopa 30 vuotta.
Terraario
Sopivan kokoinen terraario yhdelle aikuiselle hiekkikselle on 60x50x40cm kuitenkin niin, että pisin sivu on vähintään puolet käärmeen pituudesta. Uros voidaan majoittaa n. 50x30x40cm terraarioon sen jäädessä naarasta huomattavasti pienemmäksi. Käärmeellä ei ole mitään fyysistä tarvetta suoristautua kokonaan, joten terraarion ei tarvitse olla käärmeen pituinen. Mutta aina mitä isompi terra sen parempi, käärme käyttää kyllä koko terraarion hyväkseen niin pituus kuin korkeussuunnassakin. Poikaselle riittää karkkilaatikko, 10-20l faunaboksi tai rei'itetty muovilaatikko, kunhan pisin sivu on yli puolet poikasen pituudesta. Pienessä terraariossa poikanen tuntee olonsa turvallisemmaksi eikä stressaa niin paljoa kuin isossa terrassa. |
| Nuoren hiekkaboan asumus. Pohjalla hiekkaa, piilona kookos ja wetboxi sekä somisteena muovikasvi ja oksa. |
Terraarioksi käy vanhat akvaariot, joihin tulee tehdä tukeva kansi. Myös liukuoviterraariot ovat sopivia, samoin isot muovilaatikot. Muovilaatikoitten kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei käärme pääse karkaamaan laatikon kannan välistä. Hiekkaboa on voimakas käärme ja saa helposti mm. Smartstore laatikon kannen auki halutessaan. Terraarion voi rakentaa myös itse esim. vanerista.
Olosuhteet
Hiekkaboa ei välttämättä tarvitse erillistä valaistusta terraarioonsa, kunhan se erottaa yön ja päivän toisistaan. Jos terrassa on eläviä kasveja, on lisävalaistus tarpeen. Terrassa käytettävä valaistus ei saisi tuottaa lämpöä, koska se nostaa terraarion yleislämpötilaa liikaa.
Hiekkis hyödyntää parhaiten alhaaltapäin tulevan lämmön ollessaan pohjamateriaaliin kaivautuneena, joten paras tapa on luoda lämmittelypaikka lämpömatolla tai -kaapelilla. Lämpömatto/kaapeli laitetaan terraarion alle terran lämpimään päähän ja se saa peittää korkeintaan 1/3 terraarion pohjapinta-alasta. Lämmittelypaikan lämpötila pitää olla n. 35°C ja terraarion yleislämpötilaksi riittää normaali huoneenlämpö (n. 20°C).
Hiekkaboa on aavikolta kotoisin, joten sen terraarion kosteusprosentti saa olla hyvin alhainen (30%). Liian korkea kosteusprosentti aiheuttaa käärmeelle terveysongelmia. Hiekkiksille laitetaan wetboxi, jotta nahanluonnit onnistuisivat paremmin. Wetboxin voi tehdä esim. karkki- tai jäätelölaatikosta, jonka kanteen tai sivuun tehdään käärmeen mentävä reikä ja laatikon sisälle laitetaan kosteaa lannoittamatonta turvetta tai talouspaperia. Wetboxin turve on sopivan kosteaa, kun siitä ei puristaessa tipu vettä.
Pohjamateriaali
Hiekkaboa on kaivautuva laji ja se tarvitsee paksun kerroksen pohjamateriaalia johon se voi kaivautua piiloon (5-6cm kerros on ok). Terraarion pohjamateriaaliksi käy parhaiten pyöreä hiekka, puuhake (esim. MörttiRöpö tai reptibark), aspenin snake bedding yms. Hiekka tulee puhdistaa hyvin jottei se pölyäisi. Poikasille paras pohjamateriaali on talouspaperi, koska se imee hyvin ulosteet ja virtsan itseensä ja se on helppo vaihtaa uuteen tarvittaessa.
Hiekkaboalla EI saa käyttää mänty tai setripuusta valmistettuja pohjamateriaaleja eikä värjättyjä hiekkoja. Ne saattavat aiheuttaa käärmeen kuoleman.
Sisustus
Hiekkiksen terraan laitetaan sopivia piilo- ja kiipeilypaikkoja, kuten kantoja, kiviä, oksia tai esim. eläinkaupasta saatavia luolia, köynnöksiä ja muita somisteita. Kiipeilypaikkojen tulisi olla matalia, koska laji ei ole mikään himokiipeilijä. Terraarion voi sisustaa muovikasveilla ja esim. kovalehtisillä ja kestävillä oikeilla kasveilla. Myös juomakuppi kuuluu sisustukseen ja käärmeen tulisi mahtua sinne kokonaan. Vain mielikuvitus on rajana terraariota sisustettaessa! Muistathan kaivaa painavat somisteet pohjaan asti, ettei boa pääse kaivautumaan niiden alle ja jäämään siten jumiin.
Ruokinta
 |
| Näin sitä halataan pinkkiä. Pinkki on kaveri! |
Aikuinen hiekkis ruokitaan 7-14 päivän välein ja poikanen (alle 1v.) 4-6 päivän välein. Ruokaa annetaan sopivasti, tarkoitus ei ole lihottaa käärmettä ja tarjota sille niin paljon kuin se syö! 1-2 sopivan kokoista ruokaeläintä kerrallaan on hyvä määrä. Ruoka tarjotaan pihdeistä käärmeen nenän eteen ja sitä voi vähän heilutella ja ravistaa varoen, jotta käärme kiinnostuisi siitä enemmän.
Käärmeen painoa ja kasvua kannattaa tarkkailla ja sen avulla suunnitella oikeaa ruokintaa. Varsinkin kasvavan poikasen kohdalla tämä on hyvin tärkeää, ettei pikkuinen kasva liian nopeasti ja liho ylilihavaksi, hyvin startanneet poikaset kun tuppaavat syömään niin paljon kuin niille vain annetaan ruokaa. Silloin tällöin, esim. nahanluonnin aikaan, kannattaa ruokinta jättää väliin, mikä tuo käärmeelle hyvää vaihtelua ja estää käärmeen liikalihavoitumista. Eiväthän ne luonnossakaan aina saa saalista ja luonnossa ne liikkuvat paljon enemmän kuin terraario-oloissa.
Hyväkuntoinen käärme on lihaksikas ja se jaksaa kietoa itsensä käden tai oksan ympärille. Kylkiluut eivät tunnu ja iho on pinkeä. Löysä nahka ja voimaton/flegmaattinen olemus kertovat käärmeen olevan liian laiha ja huonossa kunnossa, jolloin sitä pitää ruokkia enemmän ja käyttää tarvittaessa eläinlääkärissä.
Hoito
Hiekkiksen päivittäisiin hoitotoimenpiteisiin kuuluu vedenvaihto, terransiivous ja käärmeen terveydentilan tarkkailu. Kerran viikossa kannattaa käärmeelle tehdä perusteellinen terveystarkastus ja kirjoittaa tulokset johonkin vihkoon ylös, jotta niitä voi sitten vertailla keskenään ja huomaa paremmin, jos käärmeellä ei ole kaikki hyvin. Päivittäin silmäillään käärmeen käytöstä, eli onko se virkeä vai apaattinen, syökö se, juoko se, ulostaako ja vitrsaako normaalisti. Terve käärme liikuskelee terraariossa, syö ja juo sekä ulostaa ja virtsaa normaalisti. Silmät ovat kirkkaat eivätkä rähmi ja hengitys ei vingu eikä nenästä valu eritteitä.
Käsittely
 |
| Yläkuvassa nahkahanska käden suojana. Kädessä anery värinen Kenian hiekkaboa. Alakuvassa Gongylophis conicus koiras kädellä. |
Hiekkikset ovat yleisesti ottaen helppoja ja kilttejä käsitellä, mutta jokainen eläin on yksilönsä.
Hiekkiksen lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu, että se vaanii hiekan alla ja iskee sieltä saaliiseen. Eli kun sitä ottaa terraariosta, kannattaa se kaivaa hiekan alta esim. käärmekoukulla tai nahkahanskoilla, koska käärme ei erota, onko se ruokaa vai käsi joka siellä hiekan päällä rapistaa.
Kun käärme on kaivettu esille, eikä se sihise, voit nostaa sen varoen mutta varmoin ja tukevin ottein pois terraariosta. Hiekkaboat eivät kietoudu käden ympärille samallalailla kuin kiipeilevät lajit, vaan ne ennemin vain lötköttävät käsien päällä. Käsitellessä ne ovat kuin hamstereita, eli siirretään vaan kättä toisen eteen ja käärme etenee käsiä pitkin eteenpäin. Jos käärmettä roikottaa vain yhdestä kohdasta, se tuntuu käärmeestä epämiellyttävältä ja se stressaa sitä, koska se luulee putoavansa ja alkaa yleensä rimpuilla. Käärmettä tulee tukea sen koko ruumiin pituudelta, ja se onnistuu helpoiten, jos istuu jossain ja laittaa käärmeen syliin. Poikaset ovat todella vikkeliä ja nopeita liikkeissään, joten niitä tulee käsitellä varoen mutta varmoin ottein ja kun niitä käsittelee säännöllisesti, ne tottuvat ja rauhoittuvat nopeasti. Käärmeet ovat kuitenkin pääasiassa katselueläimiä, joten turhaa käsittelyä tulee välttää.
Nahanluonti
Hiekkaboat luovat nahkansa 1-2kk välein, jolloin ne muuttuvat ensin kauttaaltaan harmaiksi, sitten kirkastuvat ja sen jälkeen luovat nahkansa kokonaisena pötkönä. Nahka tulee aina tarkistaa nahanluonnin jälkeen, että se on kokonainen. Erityisesti silmät ja hännänpää nahasta tulee tarkistaa, että ne on luotu. Jos nahassa on silmien kohdalla tyhjät kolot tai hännäpäätä ei nahassa ole tai siinä on muuten reikiä, on niihin kohtiin käärmeeseen jäänyt nahkaa, joka tulee hautoa irti. Käärmettä haudotaan lämpimän märän pyyhkeen sisällä tai se laitetaan lämpimän märän pyyhkeen kanssa esim. karkkilaatikkoon puoleksi tunniksi. Sitten nahat hierotaan varovaisesti irti sormilla. Nahkoja ei saa vetää irti väkisin, jotteivat uudet suomut rikkoonnu.
Sairaudet
Lihavuus
Terve käärme on lihaksikas ja kiinteän tuntuinen. Liian pehmeä ja löllyvä olemus kertoo liikalihavuudesta. Myös kloaakin ympärille voi tulla pullistuma, joka on ns. jenkkakahva, eli kertoo käärmeen olevan lihava. Lihavuus ei ole hyväksi käärmeelle, joten lihavan käärmeen ruokinta kertoja tulee harventaa ja ruuan määrää vähentää.
Puutostilat
Jos käärme ei saa riittävästi kalkkia tai vitamiinia, siitä seuraa usein muita vakavempia sairauksia ja ongelmia. Näitä ovat esimerkiksi MBD, heikkenevä yleiskunto ja nahanluontiongelmat. Pidä siis aina huoli, että ruokaeläimet ovat laadukkaita ja ravintoarvoiltaan hyvää ruokaa käärmeelle.
MBD (Metabolic Bone Disease)
MBD on D-vitamiinin ja kalkin puutoksesta johtuva luukato. Erityisesti kasvava poikanen tarvitsee paljon kalsiumia ja D-vitamiinia. MBD ilmenee poikasilla ja nuorilla käärmeillä kehon väärään asentoon kasvamisella ja pahimmassa tapauksessa selkä on mutkalla eikä liikkuminen onnistu kunnolla. Aikuisilla MBD alkaa ilmetä aluksi usein heikkoutena, eli käärmeen keho on voimaton eikä kykene kuristamaan ruokaa. Alkuvaiheessa MBD:n saa hoidettua usein kotikonstein lisäämällä kalsiumia ja vitamiinia ruokaan. Vitamiinin ja kalsiumin voi ruiskuttaa ruokaeläimen sisään, jolloin käärme saa ne syödessään eläimen. Jos MBD on päässyt pitkälle, eläinlääkärihoito on tarpeen.
Sisäloiset
Joskus varsinkin ulkomailta tuoduilla käärmeillä on sisäloisia. Yleiskunnoltaan terveet käärmeet voivat kestää pienen määrän loisia ilman oireita, mutta esimerkiksi loisten runsas lisääntyminen ja käärmeen stressi tuovat oireet esiin. Oireita voivat olla ruokahaluttomuus ja nopea laihtuminen, laihtuminen syömisestä huolimatta, nahanluontiongelmat ja joskus jopa selvä apaattisuus tai ripuli. Jos epäilee käärmeellä loisia, voi lähettää ulostenäytteen sellaiselle eläinlääkärille, jotka näitä tutkivat. Kun loistartunta varmistuu, loisista pääsee suhteellisen helposti eroon matokuurilla. Yleensä tähän käytetään Axilur -nimistä valmistetta, jota saa apteekista. Ohjeet ja annostuksen saa esimerkiksi matelijalääkäri Johanna Rauliolta.
Suolitukos
Suolitukos johtuu usein pohjamateriaalin nielemisestä. Huonosti sulava ruoka ja liian alhaiset lämpötilat voivat myös johtaa suolitukokseen. Suolitukos johtaa hoitamattomana kuolemaan, joten kannattaa ehkäistä sen mahdollisuus pitämällä pohjalla suuhun menemätöntä materiaalia ja varmistaa lämmityksen olevan riittävä (lämmittelypaikalla n. 35-40°C).
Suolitukos ilmenee usein ruokahaluttomuutena ja ummetuksena. Vatsa saattaa olla turvoksissa ja tuntua kovalta tai pinkeältä. Jos käärmeen ruokahalu säilyy aluksi, tukos yleensä vain kasvaa ja turvotus lisääntyy.
Suolitukosta voi yrittää hoitaa antamalla muutamana päivänä 1-2 tippaa parafiiniöljyä käärmeelle. Parafiiniöljyä saa apteekista. Parafiiniöljy kannattaa antaa käärmeelle pienellä ruiskulla. Jos hoito ei tuota tulosta n. viikossa, ota yhteyttä matelijoita hoitavaan eläinlääkäriin.
Syömättömyys
Syömättömyys on varsin yleinen ongelma, mutta osoittautuu usein harmittomaksi paastoksi. Hiekkaboille on normaalia paastota lyhyitä aikoja silloin tällöin ja lisääntymiskauden alussa paastoaminen voi venyä parin kuukauden pituiseksikin. Syömättömyys voi johtua kuitenkin myös esimerkiksi loisista, suun/nielun tulehduksesta tai suolitukoksesta. Syömättömyyden lisäksi sairaustapauksissa on kuitenkin yleensä havaittavissa jossain vaiheessa muitakin oireita, kuten laihtuminen, nahanluontiongelmat ja apaattisuus. Jos käärmeesi paastoaa yllättäen ja havaitset muita oireita tai syömättömyys jatkuu yli kuukauden, etkä luule sen johtuvan lisääntymispaastosta, kysy neuvoa kokeneilta harrastajilta tai oireiden ollessa hälyttäviä, suoraan eläinlääkäriltä.
Muut sairaudet
Muita, joskin hiukan harvinaisempia sairauksia käärmeillä ovat esimerkiksi silmien, suun/nielun ja hengitysteiden tulehdukset. Jos silmät rähmivät, hengitys vinkuu kuuluvasti tai suu on arka ja punoittaa, eikä ruoka maistu, syynä voi olla tulehdus. Jos epäilet jotakin näistä, ota yhteyttä kokeneeseen harrastajaan tai jos oireet ovat selvät ja hälyttävät, ota yhteys suoraan eläinlääkäriin.
Haavat ja palovammat
Joskus käärme voi saada lämpölaitteista palovammoja tai terraarion sisustuksesta haavoja. Palovammoja ja haavoja hoidetaan puhdistamalla ne esimerkiksi septidinellä/betadinella tai vastaavalla miedolla desinfiointiaineella ja sen jälkeen vammaan voi laittaa vaikkapa vetramil-voidetta. Kannattaa siirtää käärme parantumisen ajaksi puhtaaseen terraarioon, jossa ei ole mitään mikä voisi mennä haavaan kuten turvetta wetboxissa. Pienet palovammat paranevat kuitenkin usein itsestään, isommat voivat vaatia hoitoa. Haavat kannattaa aina hoitaa. Jos haavat ja palovammat ovat isoja ja osoittavat merkkejä tulehtumisesta, ota heti yhteys eläinlääkäriin.
Lähteet ja hyödylliset linkit
- Omat kokemukset
- Kirja: East Afrikan Sand Boas Care Guide, Sandboamorphs.com
- Herppi.net matelijafoorumi
- Hiekkaboan hoito-ohje (englanniksi)
