Harjasgekko

Harjasgekon hoito-ohje

Nuori harjasgekkouros

Harjasgekko (Correlophus ciliatus), lempinimeltään cilli, on helppohoitoinen ja aloittelijallekkin sopiva lisko. Cillit ovat hämäräaktiivisia, eli ne syövät ja liikkuvat eniten öisin. Harjasgekolla on jaloissa ja hännässä tarttumalevyjä, joilla se kykenee kiipeämään jopa lasia pitkin. Cilleistä on jalostettu monia erilaisia värimuotoja. Ne ovat kotoisin Uuden-Kaledonian saarilta. Lajin luultiin kuolleen sukupuuttoon, kunnes se löydettiin uudelleen 1994. Cilli kasvaa 15-25cm pituiseksi ja painaa 40-55g. Elinikää näille gekoille kertyy terraariossa yleensä 10-15 vuotta.

Terraario

Harjasgekon terraario 50x50x90cm.
Pohjalla turvetta ja koristeena oksia ja
eläviä sekä muovikasveja. 

Harjasgekko elelee luonnossa kosteissa metsissä ja oksistoissa, joten sille on terraariossa tärkeämpää korkeus kuin pohjapinta-ala. Sopiva terraarionkoko yhdelle aikuiselle gekolle on 40x50x80cm, mutta mitä isompi sen parempi. Terraarioksi sopii parhaiten lasiset liukuoviterraariot tai itse vesivanerista tehdyt terraariot, joissa on hyvä ilmanvaihto homehtumisen ehkäisemiseksi. Poikaselle riittää pienempikin asumus, esim. rei'itetty 10-15l smartstore laatikko, jolloin se löytää helpommin ruokaa. Laatikko kannattaa laittaa pystyyn niin, että kannesta tulee "etuovi", jolloin hoitotoimenpiteet on helppo tehdä ja gekko saa enemmän kiipeilypinta-alaa.

Olosuhteet
Harjasgekko ei tarvitse lämmitystä ja valaistukseksi riittää päivänvaloloisteputki. Tosin jos terraariossa on eläviä kasveja, on parempi valaistus tarpeen etteivät kasvit kuole. Sopiva lämpötila terraariossa on 22-25°C ja yöllä lämpötila saa laskea jopa 18-22°C. Jatkuva oleilu yli 27°C lämpötilassa stressaa liskoa ja saattaa jopa tappaa sen.

Terraarion sopiva kosteusprosentti on 80%, joka saadaan aikaan sumuttelemalla terraariota pari kertaa päivässä suihkepullolla tai asentamala terraarioon sumutuslaitteen, joita saa eläinkaupoista. Gekko juo mielellään pisaroista, joten illalla sumutus on erityisen tärkeää.

Pohjamateriaali
Jotkut harjasgekot tykkäävät kaivautua pohjamateriaaliin, joten pohjamateriaalia tulisi olla reilusti. Terraarion pohjaksi sopii parhaiten lannoittamaton turve, joka kastellaan kosteaksi, mikä auttaa ylläpitämään terraarion kosteutta. Pohjalla voidaan myös käyttää puuhaketta, kookoskuitua yms. Poikasen terraarioon paras pohjamateriaali on talouspaperi, joka on helppo vaihtaa ja poikanen ei pääse vahingossa syömään pohjamateriaalia esim. saalistaessaan pohjalle joutunutta sirkkaa.

Sisustus
Harjasgekon terraan laitetaan piilo- ja kiipeilypaikkoja, kuten kantoja, oksia, eläviä- ja muovikasveja yms. Useammalle gekolle pitää olla usempi piilo, jotta kaikki pääsevät piilottelemaan halutessaan. Vain mielikuvitus on rajana, kun sisustaa gekon terraariota mieleisekseen. Oikeiden kasvien tulee olla tukevia ja kovalehtisiä, jotta ne ketävät kiipeilyä.

Terraarioon laitetaan myös kalkkikuppi, josta gekko voi halutessaan syödä kalkkia. Vesikuppi ei ole välttämätön, mutta jos sellaisen haluaa laittaa, tulee sen olla laakea ja matala, jotta lisko ei huku sinne. Myös terävät ja piikikkäät sisusteet voivat olla vaaraksi gekolle sen hyppiessä terrassa, joten niiden käyttöä tulee välttää.


Ruokinta

Nuori harjasgekko syö sirkkaa kädellä

Harjasgekko on sekasyöjä, eli se syö hyönteisiä ja hedelmiä. Poikasena cillin pääasiallista ravintoa ovat sopivan kokoiset sirkat, vauvojen hedelmäsoseet (piltit) sekä Crested Gekko Diet-jauhe. Sirkka on sopivan kokoinen, kun se on lyhyempi kuin gekon silmienväli. Jauhomatoja ei suositella annettavaksi gekolle sen ensimmäisten elinkuukausien aikana, koska niissä on niin kova kitiinikuori, että se saattaa aiheuttaa suolitukoksen. Pilteistä parhaiten uppoaa mango- ja banaanisoseet. Gekolle ei saa antaa sitrushedelmiä, joten piltissä ei saa olla niitä. CGD-jauhe on harjas ja päivägekkojen "täysravintoa" joka sisältää kaiken, mitä gekko tarvitsee. Sitä voi ostaa eläinkaupasta tai kasvattajalta.

Me olemme ruokkineet harjasgekkoa niin, että se saa joka toinen päivä ötököitä ja joka toinen päivä piltti/CGD sekoitusta ja kerran viikossa paastopäivä. CGD-jauhe kannattaa sekoittaa pilttiin siksi, että gekko söisi sen paremmin, koska pelkkä veteen sekoitettu jauhe ei ole houkuttelevaa. Hyvä suhde on 1:1:1, eli vettä, jauhetta ja pilttiä samassa suhteessa. Ötököitä annetaan liskolle niin paljon kuin se haluaa syödä ja niitä voi antaa joko pihdeistä tai korkeasta kupista, mistä ne eivät pääse karkuun ja vapaaksi terraarioon. Kiipeilevänä liskona harjasgekko pystyy kyllä syömään hyvin korkeastakin kupista vaivattomasti. Ruokaeläimet pölytetään joka kerta kalkissa ja kerran viikkoon vitamiinissa (Nutrobal).


Hoito

Harjasgekko tähtää vähän aikaa
ennenkuin hyppää kädeltä pois

Cillin päivittäisiin hoitotoimenpiteisiin kuuluu terraarion sumutus, ruokinta, terran siivous ja liskon terveydentilan tarkkailu. Kerran viikossa kannattaa liskolle tehdä perusteellinen terveystarkastus ja kirjoittaa tulokset vihkoon ylös, jotta niitä voi sitten vertailla keskenään ja huomaa paremmin, jos liskolla ei ole kaikki hyvin. Päivittäin silmäillään liskon käytöstä, eli onko se virkeä vai apaattinen, syökö se, juoko se, ulostaako ja vitrsaako normaalisti. Terve lisko liikuskelee terraariossa, syö ja juo sekä ulostaa ja virtsaa normaalisti ja uloste on normaalia. Silmät ovat kirkkaat eivätkä rähmi ja hengitys ei vingu tai kuulosta tukkoiselta eikä nenästä valu eritteitä.

Käsittely
Cilli on siitä erikoinen seinillä kiipeilevä lisko, että sitä voi käsitellä, kun taas joillain, kuten Phelsuma-suvun gekoilla on niin herkkä nahka, että se repeää käsittelyssä. Cillin poikaset ovat vikkeliä ja kovia hyppimään, joten käsittelyn olisi parasta tapahtua terraariossa tai lattialla. Cillin voi yrittää houkutella kädelle ruualla tai "takaa-ajamalla" tai sitten siihen voi varovasti tarttua ja irroittaa sen varovasti seinästä tai somisteesta. Aikuinen cilli pystyy tekemään todella pitkiä loikkia, joten käsiteltäessä on liskoa tarkkailtava jatkuvasti, ettei se pääse pomppaamaan liian korkealta alas ja satuttamaan itseään. Cilli rauhoittuu iän myötä, kun sitä käsitellään säännöllisesti. Cilli on kuitenkin pääasiassa katselueläin muiden matelijoiden tapaan, joten turhaa käsittelyä tulisi välttää.

Nahanluonti

Nahanluonti meneillään.

Cillit luovat nahkansa n. 4-8 viikon välein. Gekon väritys muuttuu ensin haaleammaksi, mikä johtuu nesteestä, jota erittyy uuden ja vanhan nahan väliin nahan irtoamisen helpottamiseksi. Cilli syö vanhan nahkansa, joten heti nahanluonnin jälkeen sille ei välttämättä maistu ruoka. Jotta gekko saisi kaikki nahat irrotettua, sen terraario tulee pitää todella kosteana. Liian kuivissa oloissa nahkaa voi jäädä varpaiden ja hännän ympärille, kuonoon ja silmien ympärille. Varsinkin varpaisiin ja häntään jäänyt nahka voi vaarantaa liskon terveyden, sillä se estää verenkierron varpaassa/hännässä ja se voi mennä kuolioon tai tulehtua pahasti.

Cilli olisi hyvä tarkistaa säännöllisesti, erityisesti varpaiden, hännän ja silmien ympäriltä. Jos kiinni jääneitä nahkoja löytyy, niin liskoa haudotaan märän pyyhkeen sisällä tai se laitetaan märän pyyhkeen kanssa esim. karkkilaatikkoon puoleksi tunniksi. Sitten nahat hierotaan varovaisesti irti sormilla. Nahkoja ei saa vetää irti väkisin, jotteivat uudet suomut rikkoonnu. Cillille ei saa laittaa lämpöistä pyyhettä, jottei se kuole lämpöhalvaukseen!


Sairaudet

Lihavuus

Terve gekko on hiukan pullea ja sen kylkiluut eivät näy. Liikalihavuus kuitenkin on haitaksi myös gekoille. Liikalihavuutta voi välttää antamalla gekon saalistaa itse ruokansa edes silloin tällöin ja välttää lihottavien hyönteisten, kuten vahakoin toukkien, tarjoamista kuin herkkuna silloin tällöin. Jos gekko on päässyt pulskistumaan liiaksi, voi ruokintakertojen ja kerralla annettavan ruuan määrää vähentää. Muista kuitenkin huolehtia siitä, että gekko saa edelleen tarpeeksi vitamiineja ja kalkkia.

Puutostilat

Jos gekko ei saa riittävästi kalkkia tai vitamiinia, siitä seuraa usein muita vakavempia sairauksia ja ongelmia. Näitä ovat esimerkiksi MBD, heikkenevä yleiskunto ja nahanluontiongelmat. Pidä siis aina huoli, että gekolla on saatavilla kalkkia ja muista pölyttää ruokaeläimet säännöllisesti vitamiinissa.

Alkavasta MBD:stä johtuva hännän
mutkaisuus nuorella harjasgekolla.

MBD (Metabolic Bone Disease)

MBD on D-vitamiinin ja kalkin puutoksesta johtuva luukato. Erityisesti kasvava poikanen tarvitsee paljon kalsiumia ja D-vitamiinia, joten varmista käyttäväsi vitamiinia jossa on D-vitamiinia ja mielellään runsaasti kalsiumia (esim. Nutrobal). Kalsiumia voi myös lisätä vitamiinin kanssa ruokaan. Sekä aikuisilla että poikasilla täytyy olla myös kalkkikuppi terraariossa. MBD ilmenee poikasilla ja nuorilla gekoilla raajojen väärään asentoon kasvamisella ja pahimmassa tapauksessa selkä on köyryssä eikä lisko pysty nostamaan päätään. Aikuisilla MBD alkaa ilmetä aluksi usein raajojen ja puruvoiman heikkoutena, esimerkiksi ruokaeläimet alkavat tipahdella suusta. Alkuvaiheessa MBD:n saa hoidettua usein kotikonstein lisäämällä kalsiumia ruokaan ja jos vitamiinia ei käytetä joka kerralla, nyt käytetään. Lievästä MBD:stä kärsivälle harjasgekolle voi pakkosyöttää pilttiä, johon on sekoitettu kalkkia ja vitamiinia. Pakkosyöttö tapahtuu niin, että pilttiseosta laitetaan gekon kuonon päälle ja gekko nuolaisee sen siitä. Tätä jatketaan 2-3krt/pvä ja niin kauan että gekko alkaa itse syömään paremmin ja oireet helpottavat. Myös Nutriplus geeliä voi antaa. Jos MBD on päässyt pitkälle, eläinlääkärihoito on tarpeen.

Sisäloiset

Joskus varsinkin ulkomailta tuoduilla gekoilla on sisäloisia. Yleiskunnoltaan terveet gekot voivat kestää pienen määrän loisia ilman oireita, mutta esimerkiksi loisten runsas lisääntyminen ja gekon stressi tuovat oireet esiin. Oireita voivat olla ruokahaluttomuus ja nopea laihtuminen, laihtuminen syömisestä huolimatta, nahanluontiongelmat ja joskus jopa selvä apaattisuus tai ripuli. Jos epäilee gekollaan loisia, voi lähettää ulostenäytteen sellaiselle eläinlääkärille, jotka näitä tutkivat. Kun loistartunta varmistuu, loisista pääsee suhteellisen helposti eroon matokuurilla. Yleensä tähän käytetään Axilur -nimistä valmistetta, jota saa apteekista. Ohjeet ja annostuksen saa esimerkiksi matelijalääkäri Johanna Rauliolta.

Suolitukos

Suolitukos johtuu harjasgekoilla usein huonosti sulavasta ruuasta (esim. jauhomadot yms. kovan kitiinikuoren omaavat ruokaeläimet) tai että gekko on vahingossa tai tahallaan syönyt pohjamateriaalia. Suolitukos johtaa hoitamattomana kuolemaan, joten kannattaa ehkäistä sen mahdollisuus pitämällä pohjalla suuhun menemätöntä materiaalia ja syöttää gekolle sirkkoja yms. missä ei ole kovaa kitiinikuorta. Joskus runsas rasvainen ruoka (vahakointoukat varsinkin) on omiaan aiheuttamaan suolitukosta.

Suolitukos ilmenee usein ruokahaluttomuutena ja ummetuksena. Vatsa saattaa olla turvoksissa ja tuntua kovalta tai pinkeältä. Jos gekon ruokahalu säilyy aluksi, tukos yleensä vain kasvaa ja turvotus lisääntyy. Lisäksi gekon vatsassa voi olla selkeä tumma läntti, jos gekko on syönyt esimerkiksi palan puuhaketta.

Suolitukosta voi yrittää hoitaa antamalla muutamana päivänä 1-2 tippaa parafiiniöljyä gekolle. Parafiiniöljyä saa apteekista. Tippa sipaistaan liskon suupieleen, josta gekko sen sitten nuolee. Seuraa ettei eläin pyyhi sitä mihinkään, vaan tosiaan nuolee sen. Jos hoito ei tuota tulosta n. viikossa, ota yhteyttä matelijoita hoitavaan eläinlääkäriin.

Syömättömyys

Syömättömyys on varsin yleinen ongelma, mutta osoittautuu usein harmittomaksi paastoksi. Syömättömyys voi johtua kuitenkin myös esimerkiksi loisista, suun/nielun tulehduksesta tai suolitukoksesta. Syömättömyyden lisäksi sairaustapauksissa on kuitenkin yleensä havaittavissa jossain vaiheessa muitakin oireita, kuten laihtuminen, nahanluontiongelmat ja apaattisuus. Jos gekkosi paastoaa yllättäen ja havaitset muita oireita tai syömättömyys jatkuu yli kuukauden, etkä luule sen johtuvan lisääntymispaastosta, kysy neuvoa kokeneilta harrastajilta tai oireiden ollessa hälyttäviä, suoraan eläinlääkäriltä. Syömättömyyden ensiapuna voi käyttää Nutriplus geeliä, jota sipaistaan gekon kuononpäähän, josta se nuolaisee sen suuhunsa.

Muut sairaudet

Muita, joskin hiukan harvinaisempia sairauksia gekoilla ovat esimerkiksi silmien, suun/nielunja hengitysteiden tulehdukset. Jos silmät rähmivät, hengitys vinkuu kuuluvasti tai suu on arka ja punoittaa, eikä ruoka maistu, syynä voi olla tulehdus. Jos epäilet jotakin näistä, ota yhteyttä kokeneeseen harrastajaan tai jos oireet ovat selvät ja hälyttävät, ota yhteys suoraan eläinlääkäriin.

Haavat ja palovammat

Hännän pudottanut koirascilli.

Joskus gekko voi saada lämpölaitteista palovammoja tai terraarion sisustuksesta haavoja. Joskus gekot tappelevat, jolloin haavoja ja ruhjeita voi syntyä. Erota tappelevat gekot toisistaan, jos syynä on nahistelu (pureminen on osa parittelukäyttäytymistä ja aivan normaalia). Palovammoja ja haavoja hoidetaan puhdistamalla ne esimerkiksi septidinellä/betadinella tai vastaavalla miedolla desinfiointiaineella ja sen jälkeen vammaan voi laittaa vaikkapa vetramil-voidetta. Kannattaa siirtää gekko parantumisen ajaksi puhtaaseen terraarioon, jossa ei ole mitään mikä voisi mennä haavaan kuten turvetta wetboxissa. Pienet palovammat paranevat kuitenkin usein itsestään, isommat voivat vaatia hoitoa. Haavat kannattaa aina hoitaa. Jos haavat ja palovammat ovat isoja ja osoittavat merkkejä tulehtumisesta, ota heti yhteys eläinlääkäriin.

Hännän irtoaminen

Gekko saattaa pudottaa häntänsä, jos se säikähtää rajusti jotain, toinen gekko puree sitä tai jos hännän ympärille on jäänyt nahkaa kiristämään. Cilli ei kasvata häntäänsä takaisin kuten muut gekot, vaan se jää töpöhännäksi. Tämä ei kuitenkaan vaikuta cillin elämään mitenkään, luonnossa suurin osa cilleistä on töpöhäntiä.Jos gekko pudottaa hännän, kannattaa tarkkailla, ettei hännäntyvi pääse tulehtumaan, sen voi tarvittaessa puhdistaa betadinella.

Lisääntyminen

Cillit tulevat sukukypsiksi ½-1 vuoden iässä. Koiraan sukupuolen määrittäminen onnistuu 6-8kk iässä, mutta täyden varmuuden asiasta saa vasta kun gekko on vuoden ikäinen. Cillinaaraan tulisi olla kahden vuoden ikäinen ja painaa vähintään 35g ennenkuin sitä aletaan lisäännyttämään. Koiraan olisi hyvä olla yli vuoden ikäinen ja painaa vähintään 30g.

Cillit parittelevat keväällä. Lisääntymistä voidaan tehostaa pitämällä pienen talvilevon cilleille ennen kevättä (ks. leopardigekon talvilepo). Ennen lisääntymiskautta koiras ja naaras pidetään erillään toisistaan. Tämäkin tehostaa parittelun onnistumista. Kun gekot yhdistetään, koiras yleensä välittömästi parittelee naaraan kanssa. Yksi parittelukerta riittää hedelmöittämään koko munintakauden muninnat, jopa yli vuoden! Naaraalle tulee järjestää terraarioon munintapaikka. Jos pohjalla käytetään turvetta, naaras munii sinne. Jos pohjalla on esim. paperi, tulee naaraalle laittaa erillinen muninta-astia, esim. karkkilaatikko, missä on turvetta vähintään 10cm. Joskus cillit munivat myös kasvien ruukkuihin, joten munien löytäminen saattaa välillä olla haastavaa. Naaras munii 3-6 viikon kuluttua parittelusta 1-2 pientä, hieman soikeaa, valkoista munaa. Cillinaaraat munivat lisääntymiskauden aikana 5-7 kertaa 3-6 viikon välein. Ensimmäiset munat eivät aina ole hedelmöittyneitä.


Cillin poikanen kuoriutumassa. Haudontamateriaalina
turve

Munat nostetaan varovasti terraariosta/munintalaatikosta haudontalaatikkoon. Haudontalaatikoksi kelpaa esim. karkkilaatikko, jossa on rei'itetty kansi. Laatikkoon laitetaan 5-7cm vermikuliittia tai lannoittamatonta turvetta. Materiaali kostutetaan ja munat haudataan puoliksi haudontamateriaalin sisään. Varo ettei muna pääse kääntymään siirtovaiheessa, nosta se samassa asennossa haudontalaatikkoon kuin missä se oli munintalaatikossa.

Cillin munat hautuvat huoneenlämmössä, joten erillistä hautomoa ei tarvita. Cillin poikaset kuoriutuvat noin 55-80vrk jälkeen. Meillä poikaset ovat kuoriutuneet 55-65vrk jälkeen. Joskus kehitys on jäänyt kesken ja munista löytyy puoliksi kehittyneitä yksilöitä. Vika voi olla haudonnassa, eli kosteus tai lämpö on väärä tai muna on päässyt heilahtamaan jolloin sikiö hukkuu. Myös poikasen vanhemmat voivat tuottaa elinkelvottomia yksilöitä, jotka eivät ikinä kehity loppuun asti.

Cillin poikanen kuoriutumassa. Haudontamateriaalina
vermikuliitti

Poikanen rikkoo munahampaalla munan kuoren ja tulee pääedellä ulos munasta. Poikanen siirretään poikaslaatikkoon vasta, kun se on itse tullut ulos munasta. Poikanen vielä kuoriutumisvaiheessa imeyttää itseensä ruskuaispussin ravinteita, joilla se pärjää ensimmäisen elinviikkonsa ajan. Jos se autetaan munasta ulos, ei ruskuaispussi ehdi imeytyä kunnolla. Joskun poikasella saattaa roikkua ruskuaispussi vielä mahanalla kun se on tullut munasta ulos. Tällöin kannattaa poikanen jättää hautomoon kunnes pussi on irronnut tai sitten sen voi siirtää kostealla paperilla vuorattuun laatikkoon ja siirtää se sitten poikaslaatikkoon, kun ruskuaispussi on irronnut. Jos poikasella on selvä napatyrä ja sen sisäelimet meinaavat tulla ulos navan reijästä, tällöin poikanen täytyy lopettaa, koska se ei ole elinkelpoinen yksilö. Samoin jos poikasella on joku epämuodostuma kuoriutuessa, tulee se lopettaa, ettei se jää kitumaan ja kuolemaan hitaasti. Onneksi komplikaatiot ovat harvinaisia ja yleensä poikaset kuoriutuvat normaalisti.

Cillin poikasen poikaslaatikko, 15l korkea smartti.

Poikaslaatikoksi sopii esim.10-15l korkea smartstore laatikko tai pieni lasiterraario (30x30x30cm). Pienestä laatikosta poikanen löytää helpommin ruokaa ja "ahtaus" luo gekolle turvaa. Laatikon pohjalle laitetaan talouspaperia. Sisustukseksi laitetaan muovikasveja, oksia yms. kiipeily ja piilottelu sisustetta, vesi- ja kalkkikuppi (esim. pullonkorkit) ja ruokakuppi, jossa kalkkia (esim. viilipurkki ötököille ja pilttipurkin kansi piltille). Poikaslaatikon on tärkeää olla kostea, koska poikanen luo nahkansa ensimmäisinä elinpäivinään ennen kuin se alkaa syömään.

Poikanen ruokitaan aluksi päivittäin pienillä sirkoilla tai piltti/CGD sekoituksella. Kuoriutumisen jälkeen poikanen ei välttämättä syö jopa ensimmäiseen viikkoon, mutta yleensä ruoka alkaa viikon kuluttua jo maistumaan. Kun poikanen on 6kk ikäinen ja hyväkuntoinen voidaan ruokintaa vähentää 6krt/vko. Poikaslaatikon pohjapaperit vaihdetaan tarpeen mukaan, n. 1-2 viikon välein. Poikanen voidaan luovuttaa uuteen kotiin, kun se on 3kk ikäinen ja syö, kakkii ja luo nahan normaalisti.

Lähteet ja hyödylliset linkit
- Omat kokemukset
- Herppi.net matelijafoorumi
- Pretty Gecko kasvattajasivut (cillin hoito-ohje)